Alakouluopettajien käsityksiä ja kokemuksia sosiaalisen median asemasta opetustyössä

Tiivistelmä. Tämän tutkielman päämääränä on tutkia alakouluopettajien käsityksiä ja kokemuksia sosiaalisen median asemasta opetustyössä. Tavoitteena on selvittää, minkälaisia hyötyjä ja haasteita opettajat ymmärtävät sosiaalisen median tuovan heidän opetustyöhönsä, sekä millä tavoin opettajat toteuttavat mediakasvatusta sosiaalisen median avulla. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu sosiaalisen median ja mediakasvatuksen määritelmien ympärille. Määritelmiä lähestytään historian, eri teorioiden ja aikaisempien tutkimuksien valossa. Tutkimuskohteena on alakouluopettajien käsitykset ja kokemukset, joten metodologiseksi lähestymistavaksi valikoitui fenomenografia. Aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella helmikuussa 2022, joka jaettiin sosiaalisen median palveluissa. Kyselyyn osallistui yhteensä 20 opettajaa ympäri Suomea. Opettajat jakaantuivat tasaisesti alakoulun eri luokka-asteille. Kyselyn vastaukset analysointiin fenomenografisella analyysimenetelmällä, joka oli nelivaiheinen. Tutkimuksen tulokset esitetään kuvauskategorioissa, jotka ovat muodostuneet avointen vastausten kautta. Tulosten valossa opettajat käsittivät sosiaalisen median tuovan niin hyötyjä kuin haasteitakin opetustyöhön. Suurimmat hyödyt kohdistuivat opetustyön suunnittelun helpottumiseen, opetuksen monipuolistumiseen ja oppilaan oppimismotivaatioon lisääntymiseen. Haasteena puolestaan koettiin koulujen resurssien puute, ruutuajan lisääntyminen ja sosiaalisen median käyttöön liittyvät lailliset kysymykset. Mediakasvatusta toteutettiin varsin monipuolisesti sosiaalisen median avulla. Opettajien käsitysten perusteella oppilaan ei haluttu olevan passiivinen mediasisällön kuluttaja, vaan toiminnassa kannustettiin luovaan mediasisällön tuottamiseen ja oppilaiden omien ajatuksien ilmaisemiseen. Laadullisen tutkimuksen pyrkimyksenä ei ole tarjota yleistettävää tietoa, vaan antaa aspekteja tutkittavan ilmiön ymmärtämiseen. Tämän tutkimuksen avulla saatiin tietoa sosiaaliseen mediaan liittyvistä hyödyistä, haasteista ja käyttötavoista alakouluopettajien opetustyössä

Mediakasvatuksen ja sosiaalisen median sisältyminen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin 2014

Tiivistelmä. Mediakasvatuksella on suomalaisessa yhteiskunnassa vahva alusta ja moninainen historia. Sitä voidaan luonnehtia hyvin monimerkitykselliseksi ilmiöksi, joka pitää sisällään laajan kattauksen eri käsitteitä. Vuosikymmenien aikana mediakasvatusta on kutsuttu muuttuvin termein, mutta sisällössä ja tavoitteissa on nähtävissä yhtäläisyyksiä. Palsa ja Ruokamo (2020) kuvailevat Suomen olevan kansainvälisessä vertailussa edelläkävijänä medialukutaidon edistämisessä, joka on yksi mediakasvatuksen päätavoitteista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten mediakasvatus ja sosiaalinen media sisältyvät perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Merkittävänä lähteenä toimii perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet vuodelta 2014, joka määrittelee ehdot, jonka mukaan opetus tulee järjestää suomalaisissa peruskouluissa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita päivitetään noin kymmenen vuoden välein. Viimeisin versio on julkaistu vuonna 2014 ja se on otettu käyttöön vuonna 2016. Tämä tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen alussa esittelen mediakasvatuksen keskeisimmät käsitteet, joihin lukeutuvat media, mediakasvatus, medialukutaidot ja sosiaalinen media. Ohessa tuon esille mediakasvatuksen historiaa, kehitystä ja muutoksia viime vuosikymmenien ajalta. Vaikka tutkimuskohteena on suomalainen mediakasvatus, sivuan myös ohessa kansainvälisiä näkökulmia ja tutkimustuloksia. Mediamaailman jatkuva kehittyminen vaatii ammattitaitoista sopeutumiskykyä ja ajankohtaista tietotaitoa. Opettajien on vastattava perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteisiin ja tarjottava monipuolista sekä turvallista mediakasvatusta. Siitä johtuen mediakasvatuksen tutkiminen on hyvin merkittävä aihe suomalaisessa koulutuksessa

Laughter as medical providers' resource : negotiating informed choice in prenatal genetic counseling

This article aims to challenge the perception that in medical encounters laughter is an interactional resource primarily employed by patients. Drawing on 34 video-recorded prenatal genetic counseling (PGC) sessions collected in a Hong Kong hospital, and combining quantitative and qualitative methods, we illustrate that laughter is in fact frequently employed by the medical providers in our data. The particular focus of the article is on the ways in which laughter initiated by the medical providers assists interlocutors in negotiating informed choice, a crucial aspect of PGC sessions. Findings indicate that laughter initiated by the medical providers performs at least two PGC-specific functions: It assists the medical providers in olaughing offo and overcoming patients' resistance, and it helps them in dealing with patients' direct questions. Laughter is thus an important resource for the medical providers in pursuing the institutional goals of the interaction, namely negotiating informed choice with their patients

Using Laugh Responses to Defuse Complaints

This research uses conversation analysis to explore a collection of extracts from telephone calls involving laughter as a response in a sequence characterized by complaining. In these instances, the laugh responses fail to align with the complaint in progress and are somewhat disaffiliative (in that they do not display the same stance as that taken by the complainant). However, they do not strongly disaffiliate; they do not, for example, overtly disagree with complaint-relevant assessments produced in prior turns. In this way, recipients of a complaint work to display a somewhat discordant stance to that of the teller, and to discourage further development of the topic in progress while maintaining social solidarity. Thus, the current research adds to the finding (see also Drew, 1987, and Jefferson, Sacks, & Schegloff, 1987) that laughter can be located somewhere in the middle of a continuum ranging from overt affiliation to disaffiliatio

Asymmetric gait results in symmetric muscular demands in affected versus unaffected side ankle and knee extensors in hemiplegic CP children

Children with hemiplegic cerebral palsy (CP) exhibit asymmetric gait due to compromised neuromuscular function of the affected lower limb [1]. According to a longstanding theory, natural gait patterns coincide with the minimal metabolic cost [2]. We hypothesized that biomechanical constraints may also play a critical role in determining the way humans move; for example, leading to compensation strategies that help to accommodate compromised paretic limb force production. To test this, we examined gait pattern asymmetries and relative muscle efforts of the ankle and knee extensors between affected versus unaffected lower limbs in hemiplegic CP children.nonPeerReviewe

Effects of cognitive and motor dual-task on spatiotemporal gait parameters in children and adolescents with Cerebral Palsy

Cerebral Palsy (CP) causes impairments in gait1. These impairments can be further emphasized if attention is directed to concurrent motor and/or cognitive tasks during gait. There is little evidence on how strong the dual-tasks cost is in CP. However, concurrent motor dual tasks has been shown to reduce speed, step width, and stride length in children with CP2, whose gait is often less stable3 and imbalanced between limbs4.nonPeerReviewe