Aikataulusuunnittelun merkitys tuotannonohjauksessa

Tiivistelmä Opinnäytetyön tarkoituksena oli painottaa aikataulusuunnittelun merkitystä tuotannonohjauksessa. YIT Rakennus Oy:n Kuopion yksikkö halusi selvittää aikataulusuunnittelua ja aikatauluongelmiin johtaneita syitä esimerkkikohteessaan. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkimuksen avulla löytää syyt näihin ongelmiin ja löytää kehityskohtia aikataulusuunnitteluun. Tavoitteena oli myös laatia aikataulun laadinnan tarkastuslista, jolla voitaisiin varmistaa, että laaditusta aikataulusta löytyy tarvittavat tiedot ja se toimisi oikein tuotannonohjauksen näkökulmasta. Tutkimuksessa perehdyttiin esimerkkikohteessa laadittuihin aikatauluihin ja niiden laadintaperusteisiin. Aikataulujen ja haastattelujen perusteella havaittiin aikatauluviiveisiin johtaneet pääsyyt, jotka olivat pääasiasiassa maanrakennustöistä johtuneita. Haastattelut olivat vapaamuotoisia ja ne tehtiin työmaan työpäällikölle ja kahdelle työnjohtajalle. Tutkimuksessa keskityttiin selvittämään ongelmaksi koituneiden ja aikatauluviiveiden pääsyiksi osoittautuneiden työvaihein sopimuksia ja asiakirjoja. Lisäksi haastattelujen ja omien havaintojen perusteella selvitettiin, mitä seurauksia ongelmista koitui ja kuinka niihin reagoitiin. Lopuksi tutkimustuloksista tehtiin johtopäätökset ja esitettiin kehityskohtia aikataulusuunnitteluun. Opinnäytetyönä laadittiin tutkimus, jossa tarkasteltiin esimerkkikohteen aikataulusuunnittelua, aikatauluviiveitä, pääsyitä viiveille, sopimusten sisältöä ja kohteen reagoimista aikatauluongelmiin. Tutkimuksen perusteella suurimmat kehityskohdat ovat aikataulun tarkemmassa laadinnassa ja sopimusteknisissä asioissa. Opinnäytetyössä laadittiin myös aikataulun laadintaa helpottava aikataulun tarkastuslista. Tämä lista toimii apuna aikataulun teossa, jolloin sen tekijä osaa ottaa huomioon aikataululle tärkeät ominaisuudet.Abstract The aim of this final year project was to emphasize the role of scheduling in production management. The Kuopio unit of YIT corporation wanted to analyze the scheduling made for one particular construction project and find out what were the main reasons resulted in scheduling problems. The purpose was to find out the main reasons for the problems and to make improvements in the scheduling. Secondly, the purpose was to create a document for schedule inspection. With this document, it was to be ensured that the schedules are made correctly with all the required information. First, all created schedules were examined to see what kind of methods were used to create them. Two foremen and the project manager of the site were interviewed. The interviews and examinated schedules showed that the problems were mainly caused by the earthworks. After finding the problematic workphases, research was concentrated on examining how the contracts and other documents for these particular workphases were drafted. It was also studied how the problems caused by the delays were solved and how the construction site reacted on them. Finally, conclusions were made from all the results and improvements for scheduling were suggested. As a result of this final year project, there was a research that analyzed the schedule planning, delays and the main reasons for them, the content of contracts and actions that were taken to solve the problems. In conclusion, the biggest improvements are in the content of contracts and making schedules more accurate. A document for schedule inspection was also created to help making the schedule. With this document the creator of schedule can easily ensure that the schedule includes all the required information

Vertaistoiminta sosiaalisena vahvistajana. : pienperhekahvila Pasilan alueen yhden vanhemman perheille

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli toteuttaa perhekahvila yhden vanhemman perheille Pasilassa sekä selvittää palveleeko kyseinen vertaistoimintamuoto alueen perheiden tarpeita. Perhekahvilatoiminta on matalan kynnyksen vertaistukea, johon voi tulla mukaan missä vaiheessa tahansa. Työmme on toteutettu yhteistyössä Pienperheyhdistys ry:n kanssa, jonka tavoitteena on lisätä etenkin yhden vanhemman perheiden voimavaroja vertaistuen ja yhteisen tekemisen keinoin. Toiminnallinen opinnäytetyömme sai alkunsa alueella havaitusta tarpeesta. Pasilassa on paljon enemmän yhden vanhemman perheitä ja lastensuojeluasiakkuuksia kuin Helsingissä keskimäärin. Silti alueella ei ole lainkaan yhden vanhemman perheille suunnattua vertaistoimintaa. Työmme viitekehyksenä on sosiaalinen vahvistaminen, johon on kytköksissä osallisuuden, yhteisöllisyyden ja voimaantumisen käsitteet. Innostimme kävijöitä osallistumaan toiminnan suunnittelu- ja toteutusprosessiin. Tavoitteena oli vertaistuen avulla edesauttaa kävijöiden osallisuuden ja voimaantumisen kokemuksia. Pienperhekahvila käynnistyi keväällä 2013 ja kokoontui yhteensä kuusi kertaa. Kahvilassa kävi yhteensä viisi eri perhettä, joista yksi oli mukana jokaisella tapaamisella. Kahvilailloissa oli joka kerralla sekä ohjattua tekemistä, että vapaata jutustelua. Lapsille oli oma leikittäjä, jotta vanhempien väliselle kohtaamiselle olisi tilaa ja myös lapsilla olisi mahdollisuus ohjattuun leikkihetkeen. Laadimme kevään viimeisen kahvilakerran kävijöille palautekyselyn, jonka pohjalta suunnittelimme syksyn toimintaa ja arvioimme pienperhekahvilan tarpeellisuutta. Toiminta päättyi syksyllä 2013. Kävijät kokivat vertaistuen muiden yhden vanhemman perheiden kesken tärkeäksi. Vertaistoiminnan toivottiin olevan vapaamuotoista yhdessä oloa ja siihen haluttiin osallistua joustavasti omien tarpeiden mukaan. Pienperhekahvilakokeilu osoitti, että vertaistoiminnan järjestämisen haasteita ovat tiedottaminen, luottamuksen hidas rakentuminen sekä osallistujien innostaminen sitoutumaan. Arvioinnin tuloksena tulimme johtopäätökseen, että tällä hetkellä Pasilan alueella ei ole kannattavaa järjestää vertaistukea perhekahvilan muodossa. Vertaistoimintaa voisi kehittää joustavammaksi esimerkiksi hyödyntämällä entistä enemmän sähköisiä viestintäkanavia tapaamisten järjestämisessä.The purpose of this thesis was to design and produce peer group activity, family café, to single parents in the area of Pasila, Finland and to find out if the peer group activity re-sponses to the area’s needs. The family café is working on low-threshold principle and the activity could be entered at any point. Our thesis was made in cooperation with The Single Parents’ Association which works on supporting families through peer groups and other joint activity. Our thesis is functional and it was organized because there appeared to be a need for peer group activity in Pasila area. There are a lot more single parent families and child welfare customers in Pasila than in Helsinki on average. The frame of reference in our thesis is social reinforcement. It is also connected with the concepts of inclusion, empow-erment and community. The aim was to inspire the attendants to participate in the design and implementation process of the peer group activity and enable their empowerment and reinforce their involvement. The family cafe was started in the spring 2013. Attendants were five different families, of which one was attending throughout the activity. Challenges of the peer group were adver-tisement, getting the participants to commit to the activity and the slow building of trust. Based on the low amount of participants we came to a conclusion that at the moment there wasn’t a demand for communal activity targeted for single parent families in Pasila. The peer group met altogether six times and the activity was ended in the autumn 2013

Customer Segmentation with Subscription-based Online Media Customers

In the modern era, using personalization when reaching out to potential or current customers is essential for businesses to compete in their area of business. With large customer bases, this personalization becomes more difficult, thus segmenting entire customer bases into smaller groups helps businesses focus better on personalization and targeted business decisions. These groups can be straightforward, like segmenting solely based on age, or more complex, like taking into account geographic, demographic, behavioral, and psychographic differences among the customers. In the latter case, customer segmentation should be performed with Machine Learning, which can help find more hidden patterns within the data. Often, the number of features in the customer data set is so large that some form of dimensionality reduction is needed. That is also the case with this thesis, which includes 12802 unique article tags that are desired to be included in the segmentation. A form of dimensionality reduction called feature hashing is selected for hashing the tags for its ability to be introduced new tags in the future. Using hashed features in customer segmentation is a balancing act. With more hashed features, the evaluation metrics might give better results and the hashed features resemble more closely the unhashed article tag data, but with less hashed features the clustering process is faster, more memory-efficient and the resulting clusters are more interpretable to the business. Three clustering algorithms, K-means, DBSCAN, and BIRCH, are tested with eight feature hashing bin sizes for each, with promising results for K-means and BIRCH

Aspartame-based Sweetener as a Strong Ant Poison: Falsifying an Urban Legend?

Information about the usability of artificial sweeteners, mainly aspartame, for controlling pest ants has spread widely in the internet. With a laboratory experiment we tested the effect of an aspartame based sweetener on the mortality of the black garden ant Lasius niger, a common pest ant in kitchens in Europe. The aspartame-based sweetener was added to the laboratory jelly food of ants in the experimental group (16 colonies). The control group (14 colonies) received otherwise similar jelly but without the aspartame-based sweetener. During the 35 day period of experiment we did not find any signs of aspartame induced mortality in tested ants. In addition, 135 colony founding L. niger queens were submerged in a sweetener solution (artificial sweetener + distilled water) and 135 queens were submerged in distilled water (control). The overall mortality was very low (<1.5%) and no between-group differences in mortality were found within 24 and 96 hours. Our results strongly oppose the rumors that aspartame sweeteners are effective as an ant poison, at least with a typical dose of household aspartame products

Seksuaalisuus, sukupuoli ja ehkäisy seksuaalikasvatuksessa : yläkoulun terveystieto ja ei-heteroseksuaaliset nuoret

Tutkimuksessa selvitän, kuinka suomalaisen yläkoulun terveystiedon oppikirjat ottavat ei-heteroseksuaalisia nuoria huomioon niiden seksuaalikasvatuksessa, erityisesti ehkäisytiedon osalta. Tutkimusaineistoni koostuu kolmesta yläkoulun terveystiedon oppikirjasta, jotka ovat SanomaPron Navigaattori (2014) ja Voimaa (2014) sekä Otavan Vire (2008). Oppikirjat ovat olleet tutkimuksen aloittamishetkellä julkaisijoiden uusimmat yläkoulun terveystiedon oppikirjat. Tutkimuksessani selvitän, kuinka 1) suomalaisen peruskoulun yläkoulun terveystiedon oppimateriaalit käsittelevät ja määrittävät seksuaalisuutta ja sukupuolta ja 2) millaista tietoa ehkäisystä yläkoulun terveystiedon oppimateriaalit tarjoavat ei-heteroseksuaalisten nuorten näkökulmasta. Tarkastelen tutkimuksessa, miten aineisto näyttäytyy ei-heteroseksuaalisesta näkökulmasta katsottuna ja hahmottelen aineistosta nousevia diskursiivisia rakenteita. Analysoin aineistoani diskurssianalyysistä vaikutteita ottavalla metodilla. Tarkastelen aluksi terveystiedon ja seksuaalikasvatuksen historiaa ja nykypäivää Suomessa ja kansainvälisesti. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on seksuaalisuuden ja sukupuolen ilmiöiden käsittely ja ymmärtäminen erityisesti feministisessä ja queer-teoriassa. Tarkastelen myös, kuinka seksuaalisuuden ja sukupuolen suhde nähdään teoreettisessa keskustelussa. Analysoimastani aineistosta on selkeästi huomattavissa sen läpitunkeva heteronormatiivisuus, joka toistuu seksuaalikasvatuksen eri aihepiirien käsittelytavoissa. Seksuaalisuutta käsitellään pääasiallisesti heteroseksuaalisuutena ja sukupuolta kaksinapaisena nais-mies -jatkumona, josta poikkeuksen tekevät yksittäiset maininnat ei-heteroseksuaalisista ja ei-cissukupuolisista ihmisistä. Ei-normatiivisista seksuaalisuuksista ja sukupuolista puhutaan oppikirjoissa korostetun hyväksyvään sävyyn. Kuten seksuaalisuutta, myös seksiä käsitellään hyvin vahvasti heteronormatiivisen diskurssin kautta. Oppikirjojen kuvaukset seksistä ovat hyvin penetraatio- ja peniskeskeisiä ja kirjojen ehkäisytieto rakentuu samoista lähtökohdista. Oppikirjat käsittelevät ehkäisyä ennen kaikkea penetratiivisen seksin ja mahdollisen ei-toivotun raskauden näkökulmasta jättäen suuren osan seksin harrastamisen tavoista ehkäisytiedon ulkopuolelle

Monikielisen asiakkaan logopedinen arviointi Suomessa : kyselytutkimus puheterapeuteille

Tavoitteet. Vieraskielisen väestön kasvaessa Suomessa logopedisiin tutkimuksiin tulee yhä enemmän monelle kielelle altistuvia asiakkaita, erityisesti lapsia, joiden kielellinen kehitys aiheuttaa huolta. Monikielisyys onkin kasvava ilmiö niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. Monikielisten asiakkaiden kielellinen arviointi aiheuttaa puheterapeutille haasteen arvioida sellaista kieltä, jota ei itse osaa. Tämän tutkimuksen avulla pyritään saamaan tietoa siitä, miten suomalaiset puheterapeutit arvioivat monikielisiä asiakkaitaan, erityisesti asiakkaidensa kotikieliä. Lisäksi halutaan tietää, millaiseksi puheterapeutit kokevat monikielisen asiakkaan arvioimisen. Tavoitteena on selvittää, minkälaisia arviointimenetelmiä suomalaisilla puheterapeuteilla on monikielisten asiakkaidensa kielellisten taitojen arvioimiseen ja minkälaisia arviointimenetelmiä työssä kaivataan. Puheterapeuteille esitellään myös kielianalyytikon (engl. language analyst) ammatti ja kartoitetaan lisäksi heidän ajatuksiaan ja mielipiteitään kyseisestä ammattiryhmästä. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin Suomessa työskenteleville valmistuneille puheterapeuteille sähköpostitse lähetettyä kyselytutkimusta. Kysely lähetettiin Suomen Puheterapeuttiliitto ry:n sähköpostilistan kautta 1233 puheterapeutille, ja siihen vastasi 132 puheterapeuttia vastausprosentin ollessa 10,7 %. Kyselyssä käytettiin sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä, joten vastaukset analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Määrällisessä analyysissä laskettiin suljetuista vastauksista frekvenssejä sekä prosenttiosuuksia käyttäen Microsoft Excel -taulukkolaskentaohjelmaa. Laadullisessa analyysissä teemoiteltiin avoimia vastauksia. Tulokset ja johtopäätökset. Monikielisten asiakkaiden arviointi on puheterapeuttien mielestä haastavaa. Siitä huolimatta suurin osa kyselyyn vastanneista puheterapeuteista arvioi asiakkaidensa kaikkia kieliä. Tulos poikkeaa kansainvälisestä tutkimuksesta, jonka mukaan kotikieltä arvioidaan vain harvoin. Kotikielen arviointi on tärkeää erotusdiagnostiikan vuoksi. Kielihäiriötä ei voida luotettavasti diagnosoida vain yhden kielen arvioinnin perusteella. Suomalaiset puheterapeutit käyttivät monikielisten asiakkaidensa kielelliseen arviointiin pääosin haastattelua esitietojenkeräysvaiheessa ja tulkkia käyttäessään arviointimenetelmiä. Puheterapeutit olivat epävarmoja arvioidessaan monikielistä asiakasta, erityisesti asiakkaan kotikielen taitoja, mutta varmempia arvioidessaan asiakkaan suomen, ruotsin tai saamen kielen taitoja. Lähes puolella puheterapeuteista oli haasteita tulkkien kanssa ja suurin osa vastaajista olisikin tulevaisuudessa kiinnostunut työskentelemään kielianalyytikoiden kanssa.Aim. As the foreign-language speaking population grows in Finland, more and more children exposed to many languages are assessed by a speech therapist because their linguistic development causes a concern. Multilingualism is a growing phenomenon both internationally and in Finland. The assessment of a multilingual client poses a challenge to the speech therapist of how to assess a language that she or he is not familiar with. The aim of this study is to get information on how Finnish speech therapists assess their multilingual clients, especially their home languages. In addition, this study gathers information on how the speech therapists experienced the evaluation of a multilingual client. The purpose is to identify the types of assessment methods that Finnish speech therapists use to assess the linguistic skills of their multilingual clients and which assessment methods would be needed in their work. The profession of language analyst is presented to the speech therapists and they are also asked about their thoughts and opinions on the profession in question. Method. A survey was used as a method of this study. The survey was aimed for the speech therapists who were graduated and employed in Finland. The survey was sent to 1233 speech therapists by the e-mail list of the Finnish Association of Speech and Language therapists, and 132 speech therapists answered to it with a response rate of 10,7 %. In the questionnaire both closed and open questions were used, so the replies were analyzed in both quantitative and qualitative terms. In the quantitative analysis, the frequency and percentages of closed responses were calculated using the Microsoft Excel program. The qualitative analysis was carried out by gathering information from the open questions under different themes. Results and conclusions. According to the speech therapists, the assessment of a multilingual client is challenging. Nonetheless, most of the speech therapists who responded to the survey assessed all their clients’ languages. The result differs from the international study whereby speech therapists rarely assess the home languages of their clients. Assessment of the home language is important for the differential diagnosis. A language disorder cannot be reliably diagnosed based on a single language assessment. Finnish speech therapists mainly used the interview in the anamnesis phase and an interpreter when using assessment methods. Speech therapists were insecure when assessing a multilingual client, especially client's home language skills, but more confident when assessing the client's Finnish, Swedish or Sami skills. Nearly half of the speech therapists had challenges with interpreters, and most respondents would be interested in working with language analysts in the future

Yhteisöllisyyden paradoksit

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Yhteisöihin ja yhteisöllisyyteen heijastetaan monenlaisia toiveita: yhteisö voisi olla kolmas tie uusliberalismin yksilökeskeisyyden ja hyvinvointivaltiollisen valtiouskoisuuden välissä. Jo Alexis de Tocquevillen demokratia-esseessä yhteisöt ovat satama sydämettömässä maailmassa; demokratiaan ja kapitalismiin sisäänrakennettu, niihin vakautta tuova elementti, jonka eroosion uhka on aina otettava vakavasti. Tilanteessa, jossa yksilö ja valtio kohtaavat ikään kuin kasvottain vailla yhteisöjen suojaa, uhataan aina lipua ”pehmeään despotismiin”, valtion yksilöön kohdistamiin tukitoimiin, jotka näivettävät entisestään sekä yhteisöä että yksilön vastuuta itsestään. de Tocqueville tarkoittaa selvästi pehmeällä hirmuvaltiaallaan hyvinvointivaltiota ja sen yksilöllistyneitä kansalaisia. Samaa ajatusta tavoitellaan ns. kommunitaristisessa keskustelussa, jossa korostuu huoli yhteisöjen hiipumisesta niin kovan kapitalismin, yksilönvapauksia korostavan liberalismin, kuin hyvinvointivaltionkin kourissa. Yhteisöjä pidetään merkityksellisinä, koska niiden katsotaan tuottavan moraalin. Siinä missä liberalismi näkee vain yksilön ja sen oikeudet, kommunitarismissa tavoitellaan yksilön moraalin syntyehtoja eli yhteisöllisyyttä. Yhteisöt nähdään moraalisena kittinä, joka tuottaa vastuullisia yksilöitä ja joka mahdollistaa laajemman konsensuksen, yhteiskuntarauhan. Toisaalta yhteisöt nähdään epäinstrumentaalisemmin itseisarvona, universalismin kyseenalaistavana monimuotoisuutena. Tällöin korostetaan yhteisöjen erityisyyttä, niiden moraalista omalakisuutta. Kritiikki kohdistuu valtioon ja näennäisesti arvovapaana esittäytyvään julkiseen tilaan ja keskusteluun. Kun julkinen tila on puhdistuttu erityisyyksistä (kun esimerkiksi kouluissa eri uskontokuntien merkit on kielletty), kenen tila jää jäljelle? Ateistien tai ei kenenkään. Kommunitaarisen kritiikin mukaan poliittisesti liberaali moderni valtio on tehnyt kansalaisilleen karhunpalveluksen maallisella ja rationaalisella hallinnallaan. Kommunitaristisen liikkeen mukaan nyt onkin tehtävä paljon yhteisöllisyyden uudelleenelvyttämiseksi; yhteisöjen restauraatio on sekä kansallisvaltion toiminnan että sen kansalaisten elämän mielekkyyden reunaehto. On selvää, että kommunitaristien yhteisöllisyyskäsitys ja siihen sisältyvä uusaristoteelinen hyve-etiikka on kova pala purtavaksi myös yksilöllisyyttä korostavassa ajassa. Kommunitaristinen liberalismin kritiikki on varmaankin oikeassa kohdistaessaan huomionsa yksilöllistymisen reunaehtoihin, mutta samalla nousee uhka fetisoivasta ja romanttisesta ajattelusta, jossa jokin tietty menetetty yhteisö pyritään palauttamaan tai asettamaan moraalin mittapuuksi. Yhteisöllisyyden paradokseissa tarkastellaan kriittisesti näkemyksiä yhteisöjen luonteesta. Kulttuurirelativismin, monikulttuurisuuden, uusyhteisöllisyyden ja kommunitarismin haastamana liberaali poliittinen demokratia pyrkii selviytymään mahdottoman tehtävänsä edessä: edustaa kaikkia ja olla olematta kenenkään puolella. Väitöskirja koostuu viidestä erillisestä artikkelista ja niiden yhteenvedosta.ISBN 951-45-963

”Mä aattelin, että näin on hyvin asiat joka paikassa” : vanhempien kokemukset Uuden eron prosessi -toimintamallin kehittämisen pohjana – rakenteellisen sosiaalityön näkökulma

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin vanhempien kokemuksia Rovaniemen perheoikeudellisissa palveluissa kehitetystä ja käytössä olevasta Uuden eron prosessista. Uuden eron prosessissa vanhemmille tarjotaan yksilö- ja yhteiskeskusteluajat perheoikeudellisten palveluiden sosiaalityöntekijän luona ennen sopimusneuvottelua, jossa lastenvalvoja ja sosiaalityöntekijä toimivat työparina. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin vanhempien kokemusten pohjalta, että kuinka Uuden eron prosessia voisi kehittää vastaamaan vanhempien tuen tarpeita erotilanteessa. Tutkielman teoreettinen viitekehys on rakenteellinen sosiaalityö. Tutkimus toteutettiin vanhempien yksilöteemahaastatteluina ja tutkimuksen näkökulma on fenomenologis-hermeneuttinen. Aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmillä. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat olivat tyytyväisiä Uuden eron prosessiin. Vanhemmat kokivat saaneensa Uuden eron prosessissa tukea erotilanteeseen ja vanhemmuuteen, sekä tietoa lasta koskevista sopimuksista. Uuden eron prosessin keskusteluajat valmistavat vanhempien kokemusten perusteella vanhempia sopimusneuvotteluun. Vanhempien kokemukset poikkesivat kuitenkin osittain toisistaan lapsen näkökulman esillä olon, yhteiskeskusteluajalta saadun tuen ja tiedon, sekä lastenvalvojan ja sosiaalityöntekijän sopimusneuvottelua edeltäneen tiedonkulun suhteen. Vanhempien kokemusten pohjalta esiin nousi kaksi Uuden eron prosessin kehitysideaa. Ensimmäinen kehitysidea kiinnittyy vanhempien yhteiskeskusteluajan räätälöintiin yksilöllisemmäksi ottamalla vanhemmat mukaan yhteisajan suunnitteluun. Toinen kehitysidea kiinnittyy sosiaalityöntekijän ja lastenvalvojan välisen yhteistyön tiivistämiseen. Johtopäätöksenä tutkimuksen tulokset osoittavat Uuden eron prosessin tarjoavan vanhemmille matalan kynnyksen keskusteluapua ja psykososiaalista tukea erotilanteeseen. Uuden eron prosessia edelleen kehittämällä, vanhempien ja perheiden tuen tarpeisiin voidaan vastata vielä yksilöllisemmin. Laajentamalla Uuden eron prosessin käyttöönottoa Rovaniemen ulkopuolelle, myös muiden kuntien vanhemmilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet saada tukea erotilanteeseen ja lapsen edun mukaisten sopimusten laatimiseen osana perheoikeudellisia palveluja

"Coubertinilaisen hengen" jäljillä : Olympismin ilmeneminen Helsingin vuoden 1952 olympialaisten järjestelyissä ja kisatapahtumissa

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia nykyaikaisten olympialaisten perustajan paroni Pierre de Coubertinin luoman olympia-aatteen eli olympismin ilmenemistä Helsingin vuoden 1952 olympialaisissa ja niiden järjestelyissä. Tutkielmani tehtävänä on selvittää, missä määrin olympismi vaikutti järjestäjien toimintaan ja motivoi heitä toimimaan olympismin mukaisella tavalla. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Miten olympismi näkyi ja vaikutti Helsingin vuoden 1952 olympialaisten valmistelutöissä ja kisatapahtumissa? Millä tavoin aate ilmeni vuoden 1952 olympialaisissa ja sen toimijoiden teoissa? Mitkä muut tekijät saattoivat olympismin lisäksi vaikuttaa toimijoiden tekoihin? Metodina tässä tutkielmassa on R.G. Collingwoodin kysymyksen ja vastauksen -logiikka. Tutkielmassani hyödynnän Sigmund Lolandin teoriaa olympismista. Lolandin mukaan olympismilla on neljä päämäärää, joista ensimmäinen on kasvattaa yksilöitä urheilun avulla paremmiksi niin mieleltään kuin fyysisiltä kyvyiltään. Toisekseen olympismin tulisi yhdistää eri yhteiskuntaluokat urheilun keinoin, jotta yhteiskunnassa toteutuisi tasa-arvo ja demokratia paremmin. Olympismin tulisi tämän jälkeen johtaa kolmanteen päämääräänsä, joka oli ulottaa sovinto kansojen välisiksi. Neljänneksi olympismin tulisi luoda niin sanotusti esikuvia, joiden malli innostaisi ihmisiä urheilemaan. Aineistona tässä tutkielmassa käytän Helsingin kaupunginarkistosta löytyviä Helsingin olympialaisten järjestelytoimikunnan (XV Olympia Helsinki 1952) asiakirjoja, joista ilmenee, millaisiksi järjestelytoimikunta ajatteli olympialaisista muodostuvan. Helsingin kaupunginarkistossa ovat myös Suomen Kansan Ryhtiliikkeen asiakirjat. Niiden avulla pääsin selville siitä, millä tavoin suomalaiset halusivat ulkomaalaisia vieraitaan kohdeltavan 1940-1950-lukujen taitteessa. Suomen Urheiluarkistossa kävin läpi Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) ja Työväen Urheiluliiton (TUL) asiakirjoja, joita tutkimalla pääsin selville siitä, miten urheilun keskusjärjestöjen välit kehittyivät olympialaisten lähestyessä. Keskusjärjestöt organisoivat muun muassa Suomen olympiajoukkueen valmennuksen. Lisäksi hyödynnän Suomen Urheilulehteä ja TUL-lehteä, jotka löytyvät Suomen Urheiluarkistosta. Lehtien avulla tulkitsen Helsingin olympialaisten kisatapahtumia. Olympismissa on kyse siitä, että olympialaisista tulisi muodostua kansainväliset rauhan juhlat. Neuvostoliitto osallistui ensimmäistä kertaa historiassaan Helsingin kisoihin ja tämä merkitsi kilpailujen tason paranemista ja olympialaisten ulottumista itäblokkiin. Korean ja Saksan yhtenäisistä olympiajoukkueista puuttui kuitenkin noin puolet maan väestöstä, sillä Pohjois-Korealta ja Itä-Saksalta puuttui edustus maiden olympiajoukkueista. Kommunistisen Kiinan saatua osallistua, Taiwan päätti jättäytyä olympialaisista. Lisäksi Etelä-Afrikan joukkueesta puuttuivat kokonaan mustat urheilijat maassa vallinneen rotusorron vuoksi. Suomen Kansan Ryhtiliikkeen suurin anti olympialaisille oli se, että järjestö pyrki kasvattamaan raittiiden elämäntapojen ja käytöstapojen kautta suomalaisia hyviksi olympiaisänniksi. Olympismin kannalta keskeistä oli se, että järjestö pyrki kasvattamaan "oikeaa urheiluhenkeä", jonka mukaan tärkeintä ei ollut voittaa, vaan osallistua. Suomen julkisuuskuvan kannalta "oikea urheiluhenki" antaisi Ryhtiliikkeen mukaan enemmän leimaa maalle kuin järjestelyt, joiden takia oli tärkeää, että maassa vallitsi hyvä henki ihmisten välillä. Yhteishengen kasvattaminen oli eräs olympismin teemoista. Tärkeää oli, että SVUL ja TUL saisivat sovittua liittojen välisen urheilukriisin, joka oli puhjennut vuonna 1946 TUL:n irtisanottua liittojen välisen yhteistoimintasopimuksen. Urheilukriisin pitkittyessä uhkasi se koko olympiaprojektia, sillä Suomen kannalta olisi näyttänyt huonolta, mikäli asiaa ei olisi saatu soviteltua. Kumpikin liitto pyrki parhaimpansa mukaan käyttämään olympialaisten tulevaa isännyyttä hyväkseen, joten olympismin mukaisesta vilpittömästä yhteistyön hengestä ei ollut juuri tietoa Suomen urheilun liittotasolla. Liitot solmivat niin sanotun "linnarauhan" vuonna 1951 olympialaisten ajaksi. Hauras olympiarauha alkoi murentua kuitenkin jo olympialaisten jälkeen liittojen välisten riitojen vuoksi. Olympismi onkin hyvin monitulkintainen ja tutkielmani tulkinta siitä on vain yksi mahdollinen, sillä pluralistinen olympismi antaa aineksia tulkita sitä hyvin laajasti. Tämän takia tutkielmani pääanti on siinä, että se pyrkii antamaan työkalun sille, miten lähestyä olympismia ja mitä kaikkea Helsingin vuoden 1952 olympialaisissa voidaan tulkita olevan olympismin mukaista