Assessment of Nitrogen Sources for Xanthobacter sp. SoF1

Työssä tarkasteltiin Xanthobacter sp. SoF1 -bakteerin kasvua eri typenlähteillä, tavoitteena löytää turvallinen, taloudellinen ja ympäristöystävällinen vaihtoehto ammoniumhydroksidille Solein®-proteiinin tuotannossa. Kyseinen mikrobi kasvaa autotrofisesti käyttäen hiilidioksidia hiilenlähteenä ja vetykaasua energialähteenä mikroaerobisissa olosuhteissa. Teoriaosuudessa vertailtiin ammoniumhydroksidia, typpikaasua, ureaa sekä nitraattia ja näiden vertailujen perusteella urea valittiin kokeelliseen osioon typenlähteeksi. Kokeellisessa osassa suoritettiin kolme kasvatusta 10 litran bioreaktorilla. Ensimmäinen kasvatus oli panossyöttöprosessi, jossa typenlähteenä käytettiin 24,5 m-% ammoniumhydroksidia. Tästä kasvatuksesta saatiin vertailuarvot seuraaviin kasvatuksiin. Toinen kasvatus oli panosprosessi, jossa urea lisättiin kerralla reaktoriin kasvatusalustan mukana. Kolmas kasvatus oli panossyöttöprosessi, jossa ureaa syötettiin reaktoriin manuaalisesti kasvatuksen aikana. Mikrobin kasvua seurattiin reaktorinäytteistä mitattavan optisen tiheyden (OD600), kokonaiskuivamassan ja solukuivapainon avulla sekä online-mittauksilla. Ammoniumin määrää mitattiin pikatestillä sekä analyysillä ulkoisessa laboratoriossa. Panoskasvatus urealla epäonnistui, ja tulosten perusteella päätettiin kokeilla panossyöttökasvatusta urealla. Panossyöttökasvatuksessa urealla saavutettiin paras spesifinen kasvunopeus (0,037 h-1) ja korkein solukuivapaino (21,9 g/l). Tulokset osoittavat, että urea on potentiaalinen vaihtoehto ammoniumhydroksidille Solein®-proteiinin tuotannossa, mutta lisätutkimuksia tarvitaan tulosten varmistamiseksi ja lopputuotteen turvallisuuden arvioimiseksi. Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Solar Foods Oyj, ja työ oli osa Europan innovaationeuvoston (EIC) rahoittamaa Hydrocow-projektia.This study investigated different nitrogen sources for the cultivation of Xanthobacter sp. SoF1, which grows autotrophically with CO2 as the carbon source and hydrogen gas as the energy source under microaerobic conditions. The theory section compared ammonium hydroxide, nitrogen gas, urea, and nitrate to identify a safe, economical, and environmentally friendly nitrogen source alternative to ammonium hydroxide in the production of Solein® protein. On the basis of these comparisons, urea was selected as the nitrogen source for the experimental phase. Three cultivations of Xanthobacter sp. SoF1 were conducted using a 10 L bioreactor. The first cultivation was a fed-batch process with 24.5 m-% ammonium hydroxide, providing reference data for the following experiments. The second cultivation was a batch process, in which urea was added to the reactor mixed with the cultivation medium. The third cultivation was a fed-batch process with urea. Microbial growth was monitored by measuring optical density, total dry mass and cell dry weight from bioreactor samples along with online measurements. Ammonium concentration was followed using rapid assays and external laboratory analysis. The batch cultivation with urea was unsuccessful; therefore, urea was decided to be applied in a fed-batch cultivation. The fed-batch cultivation with urea showed a slight improvement compared to the reference cultivation with ammonium hydroxide, achieving the highest specific growth rate (0.037 h-1) and cell dry weight (21.9 g/L). The results indicate that urea is a potential alternative to ammonia for Solein® protein production. However, further research is required to confirm the results and assess the safety of the final product. This thesis was commissioned by Solar Foods Oyj as part of Hydrocow project funded by the European Innovation Counsil (EIC)

Mangani-pargasite, NaCa2(Mg4Mn3+)(Si6Al2)O22(OH)2, a new mineral species of the amphibole supergroup

Mangani-pargasite, ideally NaCa2(Mg4Mn3+)(Si6Al2)O22(OH)2, is a new mineral species of the calcium amphibole subgroup of the amphibole supergroup. The type specimen was found on the mine dump of the Långban Fe-Mn-(Ba-As-Pb-Sb) deposit in Värmland, Sweden. Crystal chemical analyses resulted in the empirical chemical formula: A(Na0.90Pb0.07K0.03)Σ1.00B(Ca1.93Mn2+0.07)Σ2.00C(Mg4.25Mn3+0.39Al0.26 Fe3+0.10)Σ5.00T(Si6.35Al1.65)Σ8.00O22W(OH)2. In order to complete the description of this newly approved (IMA 2018-151) mineral we report here additional data to those published in papers by Jonsson and Hålenius (2010) and Hålenius and Bosi (2012). Mangani-pargasite is biaxial positive, with a=1.635(5), b=1.645(5), g=1.660(5) and the measured optic angle 2V is 85(5)°. The dispersion is weak (r>v), and the optic orientation is: Y||b; Z^c=25(3)°. Mangani-pargasite is red to brownish red with weak pleochroism; X=pale reddish brown, Y=pale reddish brown and Z=pale brownish red; X≈Y>Z. The unit-cell parameters are a=9.9448(5), b=18.0171(9), c=5.2829(3) Å, b=105.445(3)°, V=912.39(9) Å3, Z=2, space group C2/m. The ten strongest reflections in the X-ray powder diffraction pattern [d-values in Å, I, (h k l)] are: 8.420, 29, (110); 3.368, 17, (131), 3.279, 49, (240); 3.141, 100, (310); 2.817, 44, (33 0); 2.698, 21, (151); 2.389, 18, (350); 1.904, 29, (510); 1.650, 22, (461) and 1.448, 46, (661)

Taloudelliset riskit suomalaisten arjessa : Talouteen liittyvät riskikokemukset ja niissä tapahtunut muutos vuosien 1999 ja 2004 välillä

Siirretty Doriast

Crystal chemistry of sulfates from the apuan alps (Tuscany, Italy). V. Scordariite, K8(Fe3+0.67 0.33)[Fe3+3O(SO4)6(H2O)3]2(H2O)11: A new metavoltine-related mineral

The new mineral species scordariite, K8(Fe3+0.67 0.33)[Fe3+3O(SO4)6(H2O)3]2(H2O)11, was discovered in the Monte Arsiccio mine, Apuan Alps, Tuscany, Italy. It occurs as pseudo-hexagonal tabular crystals, yellowish to brownish in color, up to 0.5 mm in size. Cleavage is perfect on 0001. It is associated with giacovazzoite, krausite, gypsum, jarosite, alum-(K), and magnanelliite. Electron microprobe analyses give (wt %): SO3 47.31, Al2O3 0.66, Fe2O3 24.68, FeO 0.69, Na2O 0.52, K2O 17.36, H2Ocalc 15.06, total 106.28. The partitioning of Fe between Fe2+ and Fe3+ was based on Mössbauer spectroscopy. On the basis of 67 O atoms per formula unit, the empirical chemical formula is (K7.50Na0.34)Σ7.84(Fe3+6.29Al0.26Fe2+0.20)Σ6.75S12.02O50·17H2O. The ideal end-member formula can be written as K8(Fe3+0.67 0.33)[Fe3+3O(SO4)6(H2O)3]2(H2O)11. Scordariite is trigonal, space group R-3, with (hexagonal setting) a = 9.7583(12), c = 53.687(7) Å, V = 4427.4(12) Å3, Z = 3. The main diffraction lines of the observed X-ray powder pattern are [d(in Å), estimated visual intensity]: 8.3, strong; 6.6, medium; 3.777, medium; 3.299, medium; 3.189, medium; 2.884, strong. The crystal structure of scordariite has been refined using X-ray single-crystal data to a final R1 = 0.057 on the basis of 1980 reflections with Fo > 4σ(Fo) and 165 refined parameters. It can be described as a layered structure formed by three kinds of layers. As with other metavoltine-related minerals, scordariite is characterized by the occurrence of the [Fe3+3O(SO4)6(H2O)3]5- heteropolyhedral cluster

Heliophyllite: A discredited mineral species identical to ecdemite

The type material for heliophyllite, preserved in the Swedish Museum of Natural History in Stockholm, was re-investigated through a combined EPMA (electron probe X-ray microanalysis), Raman, and X-ray powder diffraction (XRPD) and single-crystal study. EPMA chemical data, together with Raman and single-crystal structural studies, point to heliophyllite being identical to ecdemite. XRPD synchrotron data highlight the presence of a minor quantity of finely admixed finnemanite in the analyzed material, explaining the presence of some additional diffraction peaks, not indexable with the ecdemite unit cell, reported in the literature. The discreditation of heliophyllite has been approved by the IMA Commission on New Minerals and Mineral Names (proposal 19-H, 2019)

Pedagogical use of pictorial material in day care center

The purpose of this study was to examine the pedagogical use of illustrative material in early childhood education. While pictorial material is widely used in early childhood education, there is little research on the topic. The application of pictorial material in supporting communication and structuring everyday function is gaining recognition in early childhood education. The aim of this study was to investigate the pictorial environment of day care centers and the experience of using pictorial material in interactions with children from the kindergarten teachers perspective. Furthermore, the study examines how kindergarten teachers use pictorial material in early childhood education and how they plan the pictorial environment. The research design was qualitative. The research material was collected by theme interviews and photographic documentation. The data included 15 interviews of kindergarten teachers and 613 photographs of their classes. The research material collected end of 2010 in a city in southern Finland. The method used in analyzing both the interviews and the photograph material was theory-guided content analysis. The pictures displayed in the day care environments particularly emphasized everyday functions such as day or week schedules, dressing, eating and play in day care groups. In addition, children's artwork was on display in every classroom. The study suggests that the kindergarten teachers find the pictorial material essential particularly when teaching children with special needs and children who speak Finnish as a second language. However, the teachers noted that they considered the pictorial material beneficial to all children. Kindergarten teachers used pictorial material in everyday life, principally to structure function, guide children's play and support language development. Especially within integrated special groups the communication and participation through pictorial material was seen essential. Kindergarten teachers highlighted that the pictorial environment planning is based on child oriented, function oriented or aesthetic perspectives. The key emphasis in planning the environment is the needs of a particular child or group of children.Kuvallista materiaalia on aina käytetty osana varhaiskasvatuksen menetelmiä, mutta sitä on tutkittu hyvin vähän. Perinteisen opetuksellisen käytön rinnalla on yleistymässä kuvan käyttäminen toiminnan ohjauksen ja kommunikaation tukena. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kuvallisen materiaalin pedagogista käyttöä päiväkodin varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, minkälainen päiväkodin kuvallinen ympäristö on sekä minkälaisia kokemuksia lastentarhanopettajilla on kuvallisen materiaalin käytöstä toiminnassa lasten kanssa ja miten he suunnittelevat kuvallista ympäristöä. Tutkimuksessa käytettiin laadullisia menetelmiä. Tutkimusaineisto koottiin teemahaastatteluilla ja valokuvadokumentoinnilla. Aineisto koostui 15 lastentarhanopettajan haastattelusta ja 613 valokuvasta, jotka oli otettu tutkimukseen osallistuneiden lapsiryhmien tiloista. Aineisto kerättiin marras- ja joulukuussa 2010 eräästä eteläsuomalaisesta kunnasta. Aineisto analysoitiin käyttäen teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Päiväkodin kuvallisessa ympäristössä hyvin näkyvällä sijalla olivat toimintaan liittyvät kuvat: päivä- ja viikko-ohjelmat, leikinvalintakuvat sekä kuvalliset toimintaohjeet. Myös lasten töitä oli esillä jokaisessa lapsiryhmässä. Tutkimus osoitti, että lastentarhanopettajat olivat kokeneet kuvallisen materiaalin erityisen tärkeäksi erityistä tukea tarvitsevien ja suomea toisena kielenä puhuvien lasten kehityksen tukemisessa. Lastentarhanopettajat kertoivat kuitenkin kuvallisen materiaalin käytön hyödyistä kaikkien lasten kanssa ja monenlaisessa toiminnassa. Kuvallista materiaalia käytettiin varsinkin toiminnan jäsentämiseen, leikin ohjaamiseen sekä kielellisen kehityksen tukemiseen. Etenkin integroiduissa erityisryhmissä korostui kuvallisen materiaalin merkitys kommunikaation ja osallistumisen vahvistamisessa. Lastentarhanopettajat esittivät lapsilähtöisiä, toimintalähtöisiä ja esteettisiä perusteita kuvallisen ympäristön suunnittelulle. Keskeisimpänä suunnittelun lähtökohtana olivat yksittäisten lasten tai lapsiryhmän tarpeet

Koneoppimisen hyödyntäminen syöpätutkimuksen kuvantamisessa: huomio rintasyövän tutkimukseen

Tekoäly ja sen osa-alue koneoppiminen ovat nopeasti kehittyviä tekniikoita. Syväoppivat koneoppimismenetelmät, kuten konvoluutioneuroverkot voivat analysoida kuvadataa ja tunnistaa niistä kohteita. Koneoppimistekniikat ovat hyödyllisiä monella eri alalla, ja esimerkiksi syöpätutkimuksen kuvantamisen aihepiirissä niiden käyttökohteita tutkitaan kasvavissa määrin. Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa kirjallisuuskatsauksena miten koneoppimista hyödynnetään tai voidaan hyödyntää syöpätutkimuksen kuvantamisessa, ovatko koneoppimismenetelmät suorituskykyisempiä kuin radiologit ja mitä mahdollisia haasteita kyseisten menetelmien käytöstä voi seurata. Tutkimustuloksista käy ilmi, että koneoppimista ja niiden pohjalta rakennettuja järjestelmiä hyödynnetään pääosin kahdella eri tavalla syöpätutkimuksen kuvantamisessa: radiologin apuvälineenä tai itsenäisenä toimijana. Koneoppimisjärjestelmien ja radiologien väliset erot syövän havaitsemistarkkuudessa liittyvät sekä radiologin kokemukseen että koneoppimisjärjestelmän ja radiologin virhearviointitilanteiden eroavaisuuksiin. Syöpätutkimuksen segmentoinnin tapauksessa koneoppimisjärjestelmän on mahdollista suorittaa segmentointitehtävä vähintään radiologin tasolla ja lisäksi vähentää radiologeille ominaista segmentointitulosten subjektiivisuutta. Haasteita koneoppimismenetelmien käytöstä esiintyy lääketieteellisessä ja teknisessä kontekstissa sekä käyttöönoton yhteydessä. Koneoppimisen käyttöä syöpätutkimuksen kuvantamisessa tulee tutkia oikeissa kuvantamistilanteissa, jotta voidaan saada tietoa koneoppimismallien suorituskyvystä muissa kuin kontrolloiduissa tutkimusympäristöissä

Muutoksen hallinta CRM-tietojärjestelmän käyttöönotossa

Siirretty Doriast

Nickel-and Fe3+-rich oxy-dravite from the Artana Mn prospect, Apuan Alps (Tuscany, Italy)

Nickel-and Fe3+-rich oxy-dravite was identified on a specimen collected in the Artana Mn prospect, Carrara, Apuan Alps, Tuscany, Italy. Oxy-dravite occurs as brownish-orange prismatic crystals, up to 0.3 mm in length, associated with quartz, carbonates, and hematite. Electron microprobe analysis gave (in wt. % – average of 7 spot analyses): SiO2 35.81, TiO2 0.41, B2 O3(calc) 10.38, Al2 O3 29.36, V2 O3 0.78, Cr2 O3 0.09, Fe2 O3 3.32, FeO 0.33, MgO 8.04, CaO 0.39, MnO 0.34, NiO 3.46, ZnO 0.40, Na2 O 2.84, F 0.29, H2 O(calc) 3.00, O = F –0.12, total 99.12. The Fe3+/Fetot ratio was calculated based on optical absorption spectroscopy. The empirical ordered formula of the studied sample is (with rounding errors)X(Na0.92 Ca0.07 □0.01)Σ1.00 Y (Mg2.01 Ni2+0.47Fe3+ Ti0.33 0.05Mn2+0.05Fe2+ Zn)Z (Al 0.05 0.05 Σ3.005.80 V0.10 Cr0.01 Fe3+) Si O (BO)V (OH) 0.09 Σ6.00 6 18 3 33W [O0.50 (OH)0.35 F0.15 ]Σ1.00 . This is an intermediate member of the dravite–oxy-dravite series. In naming it, the prefix oxy-was preferred sinceWO is very close to being larger than 0.5 atoms per formula unit. Infrared spectroscopy revealed the occurrence of significant amounts ofW(OH), and allowed to propose a specific short-range arrangements around the O(1) and O(3) sites. Unit-cell parameters are a = 15.9349(11), c = 7.2038(5) Å, V = 1584.1(2) Å3, space group R3m. The crystal structure was refined by single-crystal X-ray diffraction data to R1 = 0.0146 on the basis of 1138 unique reflections with Fo > 4σ(Fo) and 94 refined parameters. The optimized crystal-chemical formula isX(Na0.92 Ca0.07 □0.01)Σ1.00Y (Mg1.21 Al0.80 Ni2+0.47Fe3+0.26 Ti0.05 Mn2+ Zn V Cr)Z (Al 0.05 0.05 0.10 0.01 Σ3.005.00 Mg0.80 Fe3+ 0.16Fe2+) Si O (BO) O(3) O(1) (OH) 0.05 Σ6.00 6 18 3 33 [O0.50 (OH)0.35 F0.15 ]Σ1.00 . Nickel is ordered at the Y site, in agreement with results obtained on synthetic tourmalines. Oxy-dravite is likely the result of the metamorphic recrystallization of Mn-rich layers at the top of the Liassic carbonates belonging to the Marble Formation of the Apuan Alps Metamorphic Complex

Expansions of cytotoxic CD4+CD28− T-cells drive excess cardiovascular mortality in rheumatoid arthritis and other chronic inflammatory conditions and are triggered by CMV infection

A large proportion of cardiovascular pathology results from immune-mediated damage, including systemic inflammation and cellular proliferation, which cause a narrowing of the blood vessels. Expansions of cytotoxic CD4+ T-cells characterized by loss of CD28 (‘CD4+CD28− T-cells’ or ‘CD4+CD28null cells’) are closely associated with cardiovascular disease (CVD), in particular coronary artery damage. Direct involvement of these cells in damaging the vasculature has been demonstrated repeatedly. Moreover, CD4+CD28− T-cells are significantly increased in rheumatoid arthritis (RA) and other autoimmune conditions. It is striking that expansions of this subset beyond 1-2% occur exclusively in CMV-infected people. CMV infection itself is known to increase the severity of autoimmune diseases, in particular RA and has also been linked to increased vascular pathology. A review of the recent literature on immunological changes in cardiovascular disease, RA, and CMV infection provides strong evidence that expansions of cytotoxic CD4+CD28− T-cells in RA and other chronic inflammatory conditions are limited to CMV-infected patients and driven by CMV-infection. They are likely to be responsible for the excess cardiovascular mortality observed in these situations. The CD4+CD28− phenotype convincingly links CMV infection to cardiovascular mortality based on a direct cellular-pathological mechanism rather than epidemiological association