Transport timescales and tracer properties in the extratropical UTLS

A comprehensive evaluation of seasonal backward trajectories initialized in the Northern Hemisphere lowermost stratosphere (LMS) has been performed to investigate the origin of air parcels and the main mechanisms determining characteristic structures in H2O and CO within the LMS. In particular we explain the fundamental role of the transit time since last tropopause crossing (tTST) for the chemical structure of the LMS as well as the feature of the extra-tropical tropopause transition layer (ExTL) as identified from CO profiles. The distribution of H2O in the background LMS above Θ=320 K and 340 K in northern winter and summer, respectively, is found to be governed mainly by the saturation mixing ratio, which in turn is determined by the Lagrangian Cold Point (LCP) encountered by each trajectory. Most of the backward trajectories from this region in the LMS experienced their LCP in the tropics and sub-tropics. The transit time since crossing the tropopause from the troposphere to the stratosphere (tTST) is independent of the H2O value of the air parcel. TST often occurs 20 days after trajectories have encountered their LCP. CO, on the other hand, depends strongly on tTST due to its finite lifetime. The ExTL as identified from CO measurements is then explained as a layer of air just above the tropopause, which on average encountered TST fairly recently

Simulaatio apuna matkasynnytyksen harjoittelussa : Artikkeli Terveydenhoitajaliitolle

Tämä kehittämistehtävä on jatkoa Jenni Siikaluoman ja Heini Särkelän vuonna 2014 valmistuneelle opinnäytetyölle. Opinnäytetyö tehtiin projektityönä ja siitä valmistui simulaatioharjoitus sairaalan ulkopuolisen synnytyksen hoidosta. Harjoituksessa mallinnetaan lapsen syntymä synnytyslantio-simulaattorin avulla. Simuloinnissa keskeisintä on oppia synnyttävän naisen ja vastasyntyneen välitön hoito sekä synnytyksen hoitotyössä tarvittavat kädentaidot. Kehittämistehtävän tarkoituksena oli kirjoittaa artikkeli Terveydenhoitajaliitolle. Artikkelissa oli tarkoitus käsitellä sairaalan ulkopuolisia synnytyksiä sekä ensihoidon valmiuksia, eli hoitajien osaamista, tietoa ja kädentaitoja hoitaa sairaalan ulkopuolinen synnytys. Tavoitteena oli nostaa esille simulaatioharjoituksen hyötyjä edistettäessä terveydenhuollon ammattilaisten valmiuksia hoitaa sairaalan ulkopuolinen synnytys. Artikkelin tehtävänä oli samalla lisätä tietoa olemassa olevan simulaatioharjoituksen hyödyntämismahdollisuuksista. Kehittämistehtävä on tehty projektityönä. Sen teoreettinen viitekehys koostuu sairaalan ulkopuolisesta synnytyksestä ja sen hoitotyöstä, simuloinnin käytöstä hoitotyössä, sekä artikkelin kirjoittamisen teoriasta. Lisäksi tehtävässä kuvataan projektin, eli artikkelin kirjoittamisen prosessia. Projektityön tuotoksena valmistui artikkeli ”Simulaatio apuna matkasynnytyksen harjoittelussa” (Liite 1). Artikkelin sisältö koostuu sairaalan ulkopuolisista synnytyksistä, simulaatioharjoittelun hyödyistä terveydenhuollossa sekä olemassa olevan simulaatio-harjoituksen esittelystä. Artikkeli julkaistiin Terveydenhoitajaliiton Internet-sivuilla.This development task is a continuation of thesis, which was made by Jenni Siikaluoma and Heini Särkelä in year 2014. Thesis was made as project work. From this project work the simulation practice was completed from nursing out-of-hospital delivery. The most important thing in this simulation practice is to learn how to take care of a women who is giving birth and a newborn child. It is also important to train your manual skills with this simulation practice. The goal of this development task was to write an article to Union of Public health nurse. The purpose was to write about out-of-hospital deliveries and paramedics preparedness in out-of-hospital deliveries. The aim was to present the benefits of this simulation practice. Development task was made as project work. The theoretical frame of this development task consists out-of-hospital delivery and nursing, using simulation in nursing and theory of writing an article. Development task is also describing the process of writing an article. From this project work was completed an article ”Simulation helping practice out-of-hospital delivery” (Appendix 1). Content of the article consists of out-of-hospital deliveries, benefits of the simulation practice in health care and simulation practice of out-of-hospital delivery. The article was published in the website of Union of Public health nurse

Anafylaksia ja verenluovutus

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on ollut tutkia retrospektiivisellä aineistolla anafylaksian aiheuttanutta luovutusesteen tarpeellisuutta verenluovutuksessa. Suomessa verenluovutustoiminnasta vastaa Punaisen Ristin Veripalvelu, jonka toiminta kattaa koko prosessin aina luovutuksesta valmiisiin valmisteisiin. Toiminta on luvanvaraista ja lailla säädettyä. Jotta luovuttaminen olisi turvallista luovuttajalle ja tuleva valmiste potilaalle, arvioidaan joka luovutuskerralla luovutussoveltuvuus. Kyselylomakkeella kysytään, onko luovuttajalla ollut koskaan vaikeaa allergista reaktiota. Luovuttajan sairastama anafylaksia aiheuttaa pysyvän luovutusesteen verenluovutukselle. Tämä tutkimus on toteutettu retrospektiivisellä aineistolla. Tutkimusaineistossa on kerätty verensiirtojen haittailmoitukset ja verenluovuttajilla todetut luovutussoveltuvuuden poikkeamat anafylaksian osalta vuosilta 2013–2015. Tutkimustietojen ristiinvertailulla on haettu haittailmoituksen ja poikkeaman välistä yhteyttä. Tutkimuksella on ollut tarkoitus nähdä, onko valmisteesta mahdollisesti aiheutunut haittaa luovuttajan sairastaman anafylaksian takia. Lisäksi tällöin saadaan lisätietoa siitä, onko luovutuskieltoa anafylaksian vuoksi mahdollista lieventää. Tutkimustulokset osoittivat, että vuosien 2013–2015 väliltä ei löytynyt yhtään sellaista haittailmoitusta, jossa olisi ollut mukana verenluovuttajan anafylaksiapoikkeamavalmiste. Anafylaksian vaikuttavuutta valmisteessa ei päästä tutkimaan pidemmälle tälle tutkimukselle asetetuissa rajoissa. Tutkimus toimii kuitenkin hyvänä alustavana tutkimuksena aiheeseen liittyen.The purpose of this thesis was to look into the necessity of the donation deferral resulting from anaphylaxis, using retrospective data. In Finland, the party centrally responsible for the national blood service functions is The Finnish Red Cross Blood Service (FRCBS), covering everything from blood donation to the production and distribution of final products. The service is subject to license and regulated by law. To ensure the safety of the donation for the donor and of the final product for the patient, eligibility to donate blood is assessed every time a person wishes to donate. A questionnaire is addressed to the donor to find out whether they have ever had a severe allergic reaction. A donor’s anaphylaxis results in a permanent donation deferral. The current study utilizes retrospective data. The data consists of notifications on adverse reactions and events concerning blood transfusions, as well as deviations from eligibility to donate resulting from anaphylaxis in donors during the years 2013 – 2015. Connections between notifications and eligibility deviations were studied by comparing the information on both variables in the data. The aim of the study is to find out whether a blood product has caused harm to the patient because of a donor’s anaphylaxis. In addition, the results provide information about whether the donation deferral resulting from anaphylaxis could be moderated. The results showed that not a single notification on adverse reactions concerning a product affected by the donor’s anaphylaxis was found during the years 2013 – 2015. The effect of anaphylaxis on the product cannot be further investigated within this study. However, the current study provides a good basis for further research on the subject

The current treatment—a survey of osteoporotic fracture treatment. Osteoporotic spine fractures: the spine surgeon's perspective

For the spine surgeon the problems of the osteoporotic spine can be a painful simple compression fracture, the persisting instability after a fracture, the silent loss of posture due to progressive collapse of multiple vertebrae, and neurological complications related to an osteoporotic fracture. The use of polymethylmethacrylate (PMMA) for the reinforcement of osteoporotic vertebral bodies has turned out to be extremely efficient. Although the natural course of pain due to vertebral fractures decreases within the first weeks in the majority of patients, there remains a number of them with persistent pain and/or ongoing vertebral collapse. With percutaneous cement injection one can achieve fast and lasting pain reduction in 80% to 93% of patients. With multilevel injections it is possible to address the severe osteoporotic spine as a whole where we can halt the ongoing collapse and preserve posture efficiently. Rectification of lordosis can be achieved in fresh fractures with the kyphoplasty technique and, even more efficiently, with the lordoplasty procedure. Kyphosis correction ranges from 8.5° to 14°, and restoration of vertebral body (VB) height goes up to 90%. When surgical stabilization is required, the combination of PMMA reinforcement and fixation with screws appears the only alternative in order to anchor the implants in the severely osteoporotic bon

D-vitamiinitilanteen yhteys lihastoimintoihin reumatauteja sairastavilla iäkkäillä

Johdanto: Ikääntyessä iholla tapahtuva D-vitamiininmuodostus heikkenee ja lihakset ja luusto haurastuvat. Heikko lihaskunto on yhteydessä kaatumisriskiin, ja kaatuminen on yleisin syy vanhusten murtumiin. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että luustovaikutustensa lisäksi D-vitamiinilla on vaikutuksia luurankolihakseen. D-vitamiinihoidon on osoitettu vähentävän kaatumisia, mikä saattaa osin selittyä parantuneen tasapainon kautta. Joissakin tutkimuksissa on havaittu heikko tilastollinen yhteys Dvitamiinin ja kroonisen kivun välillä. D-vitamiinin puutokseen liitettyjä kipuja on esitetty luustoperäisiksi, mutta D-vitamiinin lihasvaikutukset huomioiden ne saattavat olla ainakin osin lihasperäisiä. Tavoitteet: Tämän poikkileikkaustutkimuksen tavoitteena oli tutkia, onko seerumin 25-hydroksi-Dvitamiinipitoisuus (25OHD) yhteydessä lihastoimintoihin itsenäisesti kotona asuvilla reumatauteja sairastavilla yli 50-vuotiailla. Hypoteesina oli, että D-vitamiinin puutos on yhteydessä heikentyneisiin neuromuskulaarisiin lihastoimintoihin, joita tässä tutkimuksessa mitattiin tasapainon perusteella. Aineisto ja menetelmät: Tutkimukseen rekrytoitiin yli 50-vuotiaita, koska tässä kohderyhmässä lihastoimintojen heikentymisen ja D-vitamiinin puutoksen odotettiin olevan yleisiä. Tutkittavien tuli kuitenkin olla kohtalaisen hyväkuntoisia, jotta he jaksaisivat fyysiset testit ja tutkimuksen mahdollisesti aiheuttaman henkisen rasituksen. Siksi lihastoimintojen ongelmia kuvaamaan valittiin polymyalgia rheumaticaa sairastavia, itsenäisesti kotona asuvia ihmisiä. Tutkimukseen osallistui myös joitakin yli 50- vuotiaita fibromyalgiaa ja nivelreumaa sairastavia henkilöitä. Seerumin 25OHD-pitoisuus määritettiin EIA-menetelmällä (IDS, UK). D-vitamiinin yhteyttä tutkittiin tasapainoon (Rombergin vakio tasapainolevyllä) ja lihasvoimaan (puristusvoima molempien käsien parhaan tuloksen keskiarvona, jalkojen nopeusvoima hyppylevyllä), kipuun ja toimintakykyyn. Tilastomenetelminä käytettiin ristiintaulukointia, t-testiä, lineaarista regressiota, logistista regressiota ja Pearsonin korrelaatiota. Tulokset: Tutkimukseen osallistui 47 henkilöä, joista viisi oli miehiä. Potilaat olivat 53-81 -vuotiaita (keski-ikä 70 v) ja hieman ylipainoisia (BMI 28). 25OHD oli keskimäärin 64 nmol/l. Ravitsemustila oli keskimäärin hyvä (MNA-pisteet 24). 25OHD oli alle 50 nmol/l 32 %:lla ja vastaavasti alle 75 nmol/l 74 %:lla tutkittavista. Potilaista 83 % käytti D-vitamiinivalmistetta. 25OHD korreloi positiivisesti ravitsemustilan (MNA) ja käänteisesti tasapainon ja kiputiheyden kanssa. 25OHD, ikä, sukupuoli ja MNA-pisteet selittivät 13,9 % (adjusted r2) huojunnan vaihtelusta ja 14,5 % (r2 Cox & Snell) kiputiheyden vaihtelusta. Ainoastaan 25OHD-pitoisuudella oli tilastollisesti merkitsevä itsenäinen selitysosuus huojuntaan (p = 0,024) ja kiputiheyteen (p = 0,045). Niillä, joilla 25OHD oli vähintään 75 nmol/l, oli 83 % pienempi riski kärsiä päivittäisestä kivusta kuin niillä, joilla 25OHD-pitoisuus oli alle 75 nmol/l. Lihasvoimalla, lihasmassalla ja kivun voimakkuudella ei havaittu yhteyttä D-vitamiinistatukseen. Johtopäätökset: Tässä tutkimuksessa reumatauteja sairastavien yli 50-vuotiaiden potilaiden matalat 25OHD-pitoisuudet olivat yhteydessä tasapainovaikeuksiin ja päivittäisiin kipuihin. Lihasmassa ja lihasvoima eivät olleet yhteydessä D-vitamiinistatukseen. Löydösten pohjalta olisi tulevaisuudessa tarpeen tutkia tarkemmin D-vitamiinikorvaushoidon vaikutuksia tasapainomittareihin ja kiputiheyteen

Motivoinnin keinoja kulttuuri- ja hyvinvointialojen esimiehille ja ohjaajille

Opinnäytetyön tavoitteena oli löytää motivoinnin keinoja käytettäväksi kulttuuri- ja hyvinvointialojen esimiehille ja ohjaajille. Samalla opinnäytetyön tarkoituksena oli herätellä johtotehtävissä ja esimiesasemassa olevia käyttämään erilaisia motivoinnin keinoja laajemmin ja rohkeammin. Opinnäytetyöllä ei ole työelämän tilaajaa vaan se on tutkimus, jonka taustalla oli tekijän kiinnostus syventää jo opintojen ja työelämän vastuutehtävien sekä alaiskokemuksien aikana kertynyttä tietämystä aiheesta. Tutkimus oli laadullinen ja siinä syvennyttiin motivaatioon ja motivoiviin tekijöihin työelämässä. Teoriataustana hyödynnettiin motivaatiopsykologiaa, innostamista, esimiestyöskentelyä ja valmentavaa johtamista. Tutkijalla itsellään ei ole vahvaa kokemuspohjaa esimiestyöskentelystä, mutta ohjaustoiminnan opinnot ja sen myötä ryhmän ja yksilöiden ohjaamisen taidot antavat hyvää motivointiosaamista. Tutkimusta varten tietoa kerättiin myös haastattelemalla neljää esimiestyössä toimivaa alan asiantuntijaa puoltistrukturoiduilla haastatteluilla. Haastatteluista saatua tietoa analysoitiin yhdessä painetun ja sähköisen taustateoriatiedon kanssa. Tuloksena voidaan sanoa, että motivaatioon panostaminen kannattaa yrityksen ja organisaation menestyksen ja yhteisön mielekkyyden kannalta. Motivaation keinoja ovat henkilökohtainen kehittymisen ja työntekijän persoonan huomioiminen, positiiviseen työyhteisön ilmapiiriin panostaminen, tasa-arvoisuus, kiittäminen, palautteen antaminen ja itsenäinen tekeminen, mutta samalla yhteisöllinen jakaminen ja ratkaiseminen. Esimiestyö ja motivointi ovat laajoja aiheita, joten laajempi syventyminen ja kattavampi haastatteluotanta toisivat lisätietoa aiheesta. Toisaalta jatkotutkimuksissa voitaisiin käsitellä muun muassa kulttuuri- ja hyvinvointialojen motivoinnin eroja muihin aloihin.The purpose of this Bachelor’s thesis was to find motivation methods for managers and supervisors in the field of culture and social and health care sector. At the same time its purpose was to encourage those in managerial or supervisory positions to use a wider and bolder variety of motivation methods. The thesis was not commissioned by any workplace or organization: instead the starting point was the author’s personal interest in the topic. She wanted to deepen her understanding gained during studies and previous work experience, both as an employee and a supervisor. The thesis is qualitative and it focuses on motivation and motivation methods in the world of work. The background theory of the thesis is about psychology of motivation, inspiring, leadership and coaching. The author does not have much experience of being a manager or supervisor, but her individual and group leading skills gained during her studies in crafts and recreation have afforded her with strong view and knowledge of motivation. The data for the thesis was collected by interviewing four specialists with half-structured interviews. The data from the interviews were analysed and compared with data from printed and electronic sources. Based on the results, investing in motivation methods improves success of the organization and community spirit. Motivation methods are: taking personal development and employee’s personality into account, investing in positive community spirit, equality, acknowledgement, feedback and independent work and at the same time communal sharing and problem-solving. Leadership and motivation are both very broad topics, hence a more in-depth study and a more comprehensive interview sample would give further information. On the other hand, further study could look at how motivation in the fields of culture and social and health care differs from other fields

Markkinointi sosiaalisessa mediassa : Opas Pajulahden Seikkailupuistoon

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, miten markkinointi sosiaalisessa mediassa toimii. Opinnäytetyö toteutettiin toimeksiantona Pajulahden Seikkailupuistoon. Tavoitteena opinnäytetyössä oli selvittää sosiaalisen median keskeisimmät näkyvyyttä parantavat keinot ja luoda sen pohjalta strategia toimeksiantajalle sosiaalisen median käytöstä. Työn raporttiosuuteen hankittiin mahdollisimman spesifioitua tietoa sosiaalisen median kanavien käytöstä. Työn produktina tuotin sosiaalisen median oppaan toimeksiantajan työssä käytettäväksi. Oppaan on tarkoitus toimia hyödyllisenä apuvälineenä toimeksiantajan työssä ja toimia strategiana sosiaalisen median markkinoinnissa. Opas toteutettiin selvitetyn tiedon pohjalta käyttäen 5T-metodia, jonka Korpi (2010) esittelee kirjassaan Markkinointi sosiaalisessa mediassa. Produktissa pohdittiin ja esiteltiin erilaisia keinoja strategian onnistumiseksi.This thesis studied how marketing in social media works. The thesis was commissioned by Pajulahti Adventure Park. The aim of the thesis was to find out the most important ways of improving the social media visibility, and to create a strategy to the commissioner for using social media. The work aims to provide most specific information on using social media channels. The product of the thesis is a social media guide to be used by the commissioner. The purpose of the guide is to serve as a useful tool for the commissioner. It could also work as a strategy for marketing in social media. The guide was implemented on the basis of the information provided by using the 5T method, which Korpi (2010) presents in his book Marketing in Social Media. Different ways to succeed in the strategy were discussed and presented in the product

Protecting and restoring habitat to help Australia’s threatened species adapt to climate change

Summary for policy makers Australia’s biodiversity is threatened by climate change, but we currently know little about the scale of the threat or how to deploy on ground conservation actions to protect biodiversity against the changes expected. In this project we predict the impacts of climate change for threatened species and delineate the best options for climate adaptation for all these species collectively via protecting and restoring their habitat.For 504 of Australia’s currently threatened species we predict their distributional responses to climate change, under three climate change scenarios of increasing severity: early mitigation, delayed mitigation and business-as-usual. We then simulate the optimal placement of new protected areas and where necessary, restoration of critical habitat for those species most affected by a changing climate, taking into account variation in the costs and benefits of taking action in different places.We measured the benefits of protecting and restoring habitat by considering the long-term availability and quality of habitat for threatened species as climate changes. We undertook a state-of-the-art multi-action optimisation that accounts for spatial and temporal habitat connectivity under climate change. The scale of the prioritisation analysis implemented here is unprecedented in the conservation literature, and is only possible because of recent advances in software sophistication and parallel computer processing power.We discovered that:• Fifty-nine of the 355 threatened plant species and 11 of the 149 threatened animals considered could completely lose their climatically suitable range by 2085 under the most pessimistic (business as usual) climate change scenario, while four plant species face almost certain extinction due to complete loss of suitable range even under the most optimistic mitigation scenario tested.• Climate is predicted to become unsuitable across more than half of their geographic distribution for 310 (61%) of the modelled species under the business-as-usual scenario and for 80 (16%) species under the early mitigation scenario.• For an available budget of $3 billion, protecting an additional 877,415 km2 of intact habitat, and restoring 1,190 km2 of degraded habitat immediately was identified by our analysis as the optimal set of actions to help the 504 threatened species adapt to climate change assuming early mitigation. Under a more pessimistic business-as-usual climate change scenario, 837,914 km2 of protection is required, along with 77 km2 of restoration. In all cases, appropriate threat management within the protected areas is required.• Within the$3 billion budget, optimal allocation of protection focuses on forests and woodland areas of eastern Australia, Northern Territory, the Great Western Woodlands of Western Australia, and southern South Australia. Restoration effort is required mostly in south-eastern Australia.• We tested a range of conservation budgets from $500 million to$8 billion, and found that the spatial pattern of priority does not change dramatically, and that conservation gains do not level off within that range, i.e. that each dollar invested up to at least 8 billion generates additional benefits for threatened species under climate change.Our analysis deals only with threatened species, i.e. those currently most vulnerable to threats including climate change, and while this doesn’t represent all Australian native animals and plants and how they may all be best provided for, these species have great immediate significance for national biodiversity policy.In summary, the 504 threatened species considered in this study require an increase of between 838,077 km2 and 878,590 km2 in areas protected against loss or degradation either through legislation to protect habitat, designation of protected areas, or negotiations of long-lasting voluntary conservation covenants.Please cite this report as: Maggini, R, Kujala, H, Taylor, MFJ, Lee, JR, Possingham, HP, Wintle, BA, Fuller, RA 2013 Protecting and restoring habitat to help Australia’s threatened species adapt to climate change, National Climate Change Adaptation Research Facility,  Gold Coast, pp. 59.Australia’s biodiversity is threatened by climate change, but we currently know little about the scale of the threat or how to deploy on ground conservation actions to protect biodiversity against the changes expected. In this project we predict the impacts of climate change for threatened species and delineate the best options for climate adaptation for all these species collectively via protecting and restoring their habitat.For 504 of Australia’s currently threatened species we predict their distributional responses to climate change, under three climate change scenarios of increasing severity: early mitigation, delayed mitigation and business-as-usual. We then simulate the optimal placement of new protected areas and where necessary, restoration of critical habitat for those species most affected by a changing climate, taking into account variation in the costs and benefits of taking action in different places.We measured the benefits of protecting and restoring habitat by considering the long-term availability and quality of habitat for threatened species as climate changes. We undertook a state-of-the-art multi-action optimisation that accounts for spatial and temporal habitat connectivity under climate change. The scale of the prioritisation analysis implemented here is unprecedented in the conservation literature, and is only possible because of recent advances in software sophistication and parallel computer processing power.We discovered that: Fifty-nine of the 355 threatened plant species and 11 of the 149 threatened animals considered could completely lose their climatically suitable range by 2085 under the most pessimistic (business as usual) climate change scenario, while four plant species face almost certain extinction due to complete loss of suitable range even under the most optimistic mitigation scenario tested.Climate is predicted to become unsuitable across more than half of their geographic distribution for 310 (61%) of the modelled species under the business-as-usual scenario and for 80 (16%) species under the early mitigation scenario.For an available budget of 3 billion, protecting an additional 877,415 km2 of intact habitat, and restoring 1,190 km2 of degraded habitat immediately was identified by our analysis as the optimal set of actions to help the 504 threatened species adapt to climate change assuming early mitigation. Under a more pessimistic business-as-usual climate change scenario, 837,914 km2 of protection is required, along with 77 km2 of restoration. In all cases, appropriate threat management within the protected areas is required.Within the $3 billion budget, optimal allocation of protection focuses on forests and woodland areas of eastern Australia, Northern Territory, the Great Western Woodlands of Western Australia, and southern South Australia. Restoration effort is required mostly in south-eastern Australia.We tested a range of conservation budgets from$500 million to $8 billion, and found that the spatial pattern of priority does not change dramatically, and that conservation gains do not level off within that range, i.e. that each dollar invested up to at least$8 billion generates additional benefits for threatened species under climate change. Our analysis deals only with threatened species, i.e. those currently most vulnerable to threats including climate change, and while this doesn’t represent all Australian native animals and plants and how they may all be best provided for, these species have great immediate significance for national biodiversity policy.In summary, the 504 threatened species considered in this study require an increase of between 838,077 km2 and 878,590 km2 in areas protected against loss or degradation either through legislation to protect habitat, designation of protected areas, or negotiations of long-lasting voluntary conservation covenants.Please cite this report as: Maggini, R, Kujala, H, Taylor, MFJ, Lee, JR, Possingham, HP, Wintle, BA, Fuller, RA 2013 Protecting and restoring habitat to help Australia’s threatened species adapt to climate change, National Climate Change Adaptation Research Facility,  Gold Coast, pp. 59.&nbsp

Spelar föräldrasamverkan någon roll? ­ Om föräldrasamverkans effekter på barns matematikutveckling

Sammanfattning:Enligt styrdokumenten ligger det i vårt läraruppdrag att samverka med hemmen och med elevernas vårdnadshavare. Vårt syfte var att undersöka huruvida det finns några samband mellan elevers kunskapsutveckling inom matematikämnet och föräldrars medverkan. Vi ville i vår studie undersöka om det gick att finna några belägg för att någon eller några samverkansformer vore att föredra före andra. För att uppnå vårt syfte valde vi att intervjua verksamma matematiklärare som arbetar med olika former av föräldrasamverkan. Genom de verksamma lärarnas erfarenheter ville vi ta reda på om det fanns några skillnader de olika samverkansformerna emellan. Vi valde att dela in samverkansformerna i två olika kategorier, underordnad och konsultativ föräldradelaktighet, för att sedan kunna jämföra och analysera dessa två kategoriers effektivitet för elevers matematiska utveckling. Uppsatsen bygger på tidigare forskning och litteraturstudier inom ämnet samt på kvalitativa intervjuer med verksamma matematiklärare. Genom våra litteraturstudier har vi funnit att samverkan mellan hem och skola inverkar gynnsamt på barns lärande. I våra intervjustudier har vi även funnit belägg för detta, främst genom att föräldrars inställning och attityder blir mer positiva när de får möjlighet att känna delaktighet. Det i sin tur påverkar elevernas skolsituation positivt. Däremot har vi inte funnit några belägg för att någon samverkanskategori är att föredra framför den andra gällande barns matematiska utveckling. En slutsats vi kan dra av detta är att samverkan är betydelsefull och ett arbete som bör prioriteras i skolverksamheten