Evaluation of the SAF AIS implementations

Peer reviewe

Evaluation of the SAF AIS implementations

Peer reviewe

Plasticity of histamine H3 receptor expression and binding in the vestibular nuclei after labyrinthectomy in rat

Background: In rat, deafferentation of one labyrinth (unilateral labyrinthectomy) results in a characteristic syndrome of ocular and motor postural disorders (e.g., barrel rotation, circling behavior, and spontaneous nystagmus). Behavioral recovery (e.g., diminished symptoms), encompassing 1 week after unilateral labyrinthectomy, has been termed vestibular compensation. Evidence suggesting that the histamine H3 receptor plays a key role in vestibular compensation comes from studies indicating that betahistine, a histamine-like drug that acts as both a partial histamine H1 receptor agonist and an H3 receptor antagonist, can accelerate the process of vestibular compensation. Results: Expression levels for histamine H3 receptor (total) as well as three isoforms which display variable lengths of the third intracellular loop of the receptor were analyzed using in situ hybridization on brain sections containing the rat medial vestibular nucleus after unilateral labyrinthectomy. We compared these expression levels to H3 receptor binding densities. Total H3 receptor mRNA levels (detected by oligo probe H3X) as well as mRNA levels of the three receptor isoforms studied (detected by oligo probes H3A, H3B, and H3C) showed a pattern of increase, which was bilaterally significant at 24 h post-lesion for both H3X and H3C, followed by significant bilateral decreases in medial vestibular nuclei occurring 48 h (H3X and H3B) and 1 week post-lesion (H3A, H3B, and H3C). Expression levels of H3B was an exception to the forementioned pattern with significant decreases already detected at 24 h post-lesion. Coinciding with the decreasing trends in H3 receptor mRNA levels was an observed increase in H3 receptor binding densities occurring in the ipsilateral medial vestibular nuclei 48 h post-lesion. Conclusion: Progressive recovery of the resting discharge of the deafferentated medial vestibular nuclei neurons results in functional restoration of the static postural and occulomotor deficits, usually occurring within a time frame of 48 hours in rats. Our data suggests that the H3 receptor may be an essential part of pre-synaptic mechanisms required for reestablishing resting activities 48 h after unilateral labyrinthectomy

Identification and mapping of QTL for resistance against Zymoseptoria tritici in the winter wheat accession HTRI1410 (Triticum aestivum L. subsp. spelta)

Zymoseptoria tritici, der Erreger der Septoria-Blattdürre (STB), verursacht weltweit Ertragsver-luste von bis zu 50 % und hat an Bedeutung durch Veränderungen im Weizenanbau gewonnen. Der Anbau resistenter Sorten ist der kostengünstigste und umweltfreundlichste Weg, diese Ver-luste zu reduzieren. Typische Symptome dieses Schaderregers sind nekrotische Blattflecken. Häufig genutzte Fungizide, wie Strobilurine und Azole verlieren ihre Wirksamkeit bei der Be-kämpfung von STB. Folglich besteht die Notwendigkeit, Genbank-Akzessionen auf Resistenzen zu untersuchen, Informationen über die Genetik der Resistenz zu gewinnen und molekulare Marker für den effizienten Einsatz neuer Resistenzen in der Weizenzüchtung zu entwickeln. Die Spelzweizen Genbankakzession HTRI1410 erwies sich in Feldversuchen als resistent und da-mit wertvolle Quelle für die Verbesserung der Resistenz gegen Z. tritici in Brotweizen. Um die Genetik der STB-Resistenz in HTRI1410 zu untersuchen, wurde eine DH-Population, beste-hend aus 135 Linien, die aus Kreuzungen von HTRI1410 mit den drei anfälligen Sorten ‘Alcedo’, ‘Jenga’ und ‘Solitär’ stammen, erzeugt. Basierend auf zweijährigen und dreiortigen Feldver-suchsergebnissen ergab sich eine Heritabilität h²= 0,55 für die STB-Resistenz. Zusätzlich zu diesen umfangreichen Versuchen wurde eine künstliche Inokulation in einem Blattsegementtest mit drei ausgewählten Isolaten (IPO323, IPO98022, IPO98050) durchgeführt und die mittlere, nekrotisierte Blattfläche bestimmt. Eine quantitative Variation für die Reaktion hinsichtlich einer Zymoseptoria-Infektion wurde beobachtet und ein signifikanter genotypischer Effekt festgestellt. Parallel dazu wurde die Population mit dem 90k iSelect SNP Chip genotypisiert. Die genotypi-schen Daten wurden für die Erstellung einer genetischen Karte verwendet. Etwa 6.000 SNPs erwiesen sich als polymorph zwischen der resistenten Akzession und den drei anfälligen Eltern. Von diesen wurden 1.118 SNPs auf dem A-Genom kartiert, 1.326 SNPs auf dem B-Genom und 267 SNPs auf dem D-Genom. In QTL-Analysen basierend auf den Feldversuchsergebnissen, wurden QTL auf den Chromosomen 5A, 4B und 7B lokalisiert. Basierend auf dem Blattseg-menttest wurden 17 QTL auf den Chromosomen 1A, 2A, 3A, 4A, 6A und 1B, 2B, 5B nachge-wiesen. Weiterhin wurden KASP-Marker für entsprechende QTL entwickelt, die eine markerge-stützte Selektion auf STB-Resistenz erlauben.Zymoseptoria tritici, the causal agent of Septoria tritici blotch (STB), causes yield losses of up to 50 % in wheat, globally. Growing of resistant cultivars is the most cost effective and envi-ronmental friendly way to avoid these losses. Zymoseptoria tritici is present worldwide and has gained evident importance due to changes in wheat growing practices. Fungicides such as strobilurins and azoles lost their efficiency in controlling STB. Therefore, there is a need to conducted screening of gene bank accessions for resistance, get information on the genetics of resistance and develop molecular markers for the efficient deployment of new resistances in wheat breeding. In extensive screening programs for resistance, the spelt wheat gene bank accession HTRI1410 turned out to be resistant in field trials and to be a valuable source for improvement of resistance to Zymoseptoria tritici in wheat, therefore. In order to get information on the genetics of the STB resistance in HTRI1410, a DH population consisting of 135 lines derived from crosses of HTRI1410 to three susceptible cultivars, i.e. ‘Alcedo’, ‘Jenga’ and ‘Sol-itär’, was generated. Based on two years and three locations, the heritability for STB resistance was calculated at h²= 0.55. In addition to the extensive field trials, artificial inoculation in de-tached leaf assays was conducted using three isolates (IPO323, IPO98022, IPO98050) and the necrotic mean leaf area was determined. A quantitative variation for the reaction to a Zy-moseptoria infection was observed and a significant genotypic effect detected. In parallel the DH population was genotyped by the wheat 90k iSelect SNP chip. The genotypic data were used for map construction. About 6,000 SNPs turned out to be polymorphic between HTRI1410 and the three susceptible cultivars. Out of these, 1,118 SNPs were mapped to the A genome, 1,326 SNPs mapped to the B genome and 267 SNPs to the D genome. QTL anal-yses based on field trials revealed QTL on chromosomes 5A, 4B and 7B. In addition, based on the detached leaf assay, 17 QTL were detected on chromosomes 1A, 2A, 3A, 4A, 6A and 1B, 2B, 5B. Furthermore, KASP markers for respective QTL were developed facilitating effi-cient marker based selection for resistance to STB

Evaluating the Viability of Sustainable Finance in Achieving Profitability and Equitability : A Literature Review

This study evaluates the viability of sustainable finance in achieving profitability and equitability compared to traditional finance. Sustainable finance integrates Environmental, Social and Governance (ESG) criteria into financial services to support sustainable economic growth while addressing environmental and social challenges. The primary aim was to assess whether sustainable finance initiatives have been financially viable and profitable, and to what extent they have achieved equitable outcomes. The research questions guiding this study were: (1) Has sustainable finance been financially viable and profitable compared to traditional finance? (2) To what extent has sustainable finance achieved equitable outcomes? (3) What factors have influenced the profitability and equitability of sustainable finance initiatives? A thematic literature review was conducted, reviewing approximately 1450 papers for relevancy, and analysing in depth approximately thirty peer reviewed articles, scholarly books, and credible institutional reports published from the year two thousand onwards. The study is grounded in stakeholder theory, sustainable development theory, and social equity theories, providing a knowledge framework for understanding the intersection of profitability and equitability in sustainable finance. Findings indicate that sustainable finance initiatives can achieve profitability objectives when effectively integrating ESG factors, though results vary based on market context and implementation strategies. Equitability outcomes are also achievable, particularly when initiatives are well-designed, inclusive, and supported by effective legislation. However, challenges such as implementation difficulties, lack of standardization, and regional differences can impede success. In conclusion, sustainable finance holds promise as a strategy that aligns economic success with social responsibility. Realizing its full potential requires addressing existing challenges, including improving ESG integration, standardizing metrics, and enhancing supportive policies. Limitations of the study include reliance on existing literature, potential publication biases in sources, and focus on English-language sources, which may affect generalizability. Future research should focus on developing standardized ESG finance metrics, exploring long-term impacts, and examining strategies to overcome implementation challenges

Exploring the influence of Parkinson's disease on relationship quality

The aim of this project was to explore how clinical variables affect patients with Parkinson’s disease and their partners’ relationship quality, health-related quality of life (HRQoL), and caregiver burden. Fifty-one dyads who had been living together for more than 3 years and aged >55 years were included. Data on motor, non-motor symptom (NMS), relationship quality (mutuality), cognitive decline, activities in daily life (ADL), caregiver burden, and HRQoL were collected. In study 1, psychometric testing of the translated Swedish version of the mutuality scale (MS) showed that the scale by patients and partners demonstrated high internal consistency (α ≥0.93) and no floor-ceiling effect. Our findings suggest that the Swedish MS is a user- friendly and useful instrument with acceptable psychometric properties. However, more research is warranted regarding the existence of subscales. Study 2 explores if 1) perceived mutuality by patients and partners differs 2) different factors are associated with patients’ and partners’ mutuality 3) mutuality is associated with patients’ HRQoL and caregiver burden. Our result showed that the dyad rated their own mutuality as high with no differences in total scores. The findings suggest that NMS and high perceived mutuality by the patients are associated with their own HRQoL. High perceived mutuality by partners is associated with caregiver burden. Partners’ mutuality was a dominant contributor to patients’ mutuality and vice versa. In general, it seems like NMS and mutuality contribute to a larger extent to the deterioration of HRQoL and caregiver burden than motor disabilities. Study 3 explores if mutuality acts as mediator between clinical variables and patients’ HRQoL. Our main findings suggest that when motor disability and NMS are present in everyday/care situations, patients’ HRQoL deteriorates because patients’ mutuality suffers. Study 4 explores if mutuality acts as mediator between clinical variables and caregiver burden. The main findings suggest, that when dependency in ADL or decline in cognitive function is present in everyday/care situations, caregiver burden increases because partners’ mutuality suffers

Kohti kestävämpää kokonaisuutta: kestävän näyttelijäntekniikan rakentaminen ja sen merkitys näyttelijäopiskelijalle

Tässä opinnäytteessä käsitellään kestävämpien työtapojen merkitystä näyttelijäntyössä. Lähtökohtana opinnäytetyölle toimii kirjoittajan pelko loppuunpalamisesta ammatissa. Työssä päämääränä on löytää syitä kirjoittajan jatkuvalle uupumiselle, muodostaa kuva siitä, mistä kestävä näyttelijäntekniikka rakentuu sekä löytää kestävämpiä työtapoja. Haitallisia työtapoja avataan perehtymällä kirjoittajan toiseen opiskeluvuoteen Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelmassa sekä hänen taustaansa teatterintekijänä. Luvussa kolme rakennetaan teoriaa kestävämmästä näyttelijäntekniikasta tutkimustietoa ja kirjallisuutta hyödyntäen. Kyseisessä luvussa puretaan osiin niin näyttelijän lavalla toimiva minä, työskentelyn vaiheet kuin harjoitteluun liittyvät avainelementit. Neljännessä luvussa avataan kahden eri produktion kautta tehtyjä löydöksiä kestävämmästä näyttelijäntekniikasta. Produktioiden harjoituskausille asetettiin tehtäviä ja tutkimuskysymyksiä liittyen kolmannessa luvussa muodostettuihin ajatuksiin siitä, mistä näyttelijän kestävyys muodostuu. Lopuksi todetaan, että avaimia kestävämpään näyttelijäntekniikkaan ovat armollisuus ja hyvän sopeutumiskyvyn kehittäminen. Vielä vastaamatta jää, miten ryhmätyöskentelyyn liittyvää kuormitusta voisi vähentää teatterin alati muuttuvissa työryhmissä

Harjoitteluintervention vaikutukset Puolustusvoimien sukeltajien liikkuvuuteen

Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Suomen Puolustusvoimat. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten kolme kertaa viikossa suoritettu liikkuvuusharjoitteluinterventio vaikuttaa Puolustusvoimien sukeltajien toiminnalliseen liikkuvuuteen 1080 Movement Assessment Profile™ -mittarilla mitattuna. Lisäksi tavoitteena oli selvittää heidän yleistä asennoitumistaan liikkuvuusharjoitteluun erillisen kyselyn avulla. Opinnäytetyö toteutettiin osana Combat Diver -hanketta, jossa Sotilaslääketieteen keskus yhdessä Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen kanssa selvittää Puolustusvoimien sukeltajien tehtäväkohtaista kuormittumista sekä luo sukeltajien toimintakyvyn kehittämisen, palautumisen ja mittaamisen ohjelman. Tämän opinnäytetyön tavoite oli osaltaan tukea hankkeen tavoitteen onnistumista selvittämällä liikkuvuusharjoitteluohjelman vaikutuksia sukeltajien fyysiseen toimintakykyyn. Tutkimuksen tulokset arvioitiin tapaustutkimus-tyyppisesti jokaisen tutkittavan osalta erikseen. Tämän opinnäytetyön tulosten ja intervention toteutumisen tason perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä harjoitusintervention vaikutuksesta Puolustusvoimien sukeltajien toiminnalliseen liikkuvuuteen. Kyselyn tulosten perusteella voidaan todeta, että tutkimukseen osallistuneet Puolustusvoimien sukeltajat kokevat liikkuvuusharjoittelun olevan heille hyödyllistä.This thesis was commissioned by The Finnish Defense Forces. The purpose of the thesis was to find out how a mobility training intervention performed three times a week affects the functional mobility of The Defense Forces’ divers as measured by the 1080 Movement Assessment Profile™. In addition, the aim was to find out their general attitude towards mobility training by means of a separate survey. The thesis was carried out as a part of the Combat Diver project, in which the Centre for Military Medicine, together with The Finnish Defense Research Agency, investigates the task-specific workload of The Defense Forces divers and creates a program for the development, recovery and measurement of divers’ operational capabilities. The goal of this thesis was to contribute to the success of the project’s goal by finding out the effects of a mobility training program on divers’ physical performance. The results of the study were evaluated in a case study type for each subject separately. Based on the results of this thesis and the level of implementation of the intervention, no conclusions can be drawn about the effect of the training intervention on the functional mobility of the divers of the Defense Forces. Based on the results of the survey, it can be stated that The Defense Forces’ divers who participated in the study feel that mobility training is useful for them

Ihmettelyä muunlajisten kanssa : harjoituksia, kokeita ja ehdotuksia ekologisesta näyttelijäntaiteesta

Tämä maisterin kirjallinen opinnäyte käsittelee näyttelijäntaiteen ekologisia mahdollisuuksia. Näyttelijäntaiteen ekologia tarkoittaa opinnäytteessä lajien välisiä suhteita tutkailevaa ja niiden luomiseen keskittyvää näyttelijäntekniikkaa ja -taidetta. Lähtökohtana on toiminut kirjoittajan kiinnostus laajentaa toimijuus teatterissa tarkoittamaan myös muita olentoja kuin ihmisiä. Aihetta käsitellään erityisesti kanssatoimijuuden ja yleistetyn antropomorfismin näkökulmista. Näyttelijäntekniikkaa opinnäytteessä hahmotetaan erityisesti virittymisen, vaikuttumisen ja kaltaistumisen kautta. Opinnäytteessä tarkastellaan kirjoittajan ensimmäistä ekologisen näyttelijäntaiteen kokeilua Maatuja – laulua maailmanlopun raunioilla -esitysprosessissa (2023), joka on maisterin opinnäytteen taiteellinen osa. Esitystä tehdessä ekologiseksi, lajienvälisiä suhteita luovaksi ja näyttelijäntyölliseksi tehtäväksi muodostui viisi ihmettelyn tekniikkaa, joita opinnäytteessä tarkastellaan ruumiin psykofyysisenä vaikuttumisena. Kirjoittaja etenee käsittelemään taiteellisen opinnäytteen jälkeen tekemiään uusia harjoitteita, joiden avulla hän syventyy kanssatoimijuuden eri mahdollisuuksiin. Opinnäytteessä syvennytään erityisesti neljään kirjoittajan kehittämään ja toteuttamaan harjoitteeseen. Harjoitteet esitellään kahdessa eri kategoriassa, joista toinen keskittyy yleistetyn antropomorfismin inspiroiman kaltaistumisen harjoitteisiin ja toinen kanssatoimijuuteen ihmisen ja muunlajisen kanssatoimijan välillä. Opinnäytteessä tärkeimmiksi löydöksiksi nousevat ihmettelyn kautta löytynyt ei-tietämisen tila, haitallisen näyttelijäihanteen tunnistaminen ja uuden näyttelijäihanteen muodostuminen esineteatterin ja huolenpidon näkökulmista. Lopuksi kirjoittaja hahmottelee unelmiaan tulevaisuuden ekologisista esityksistä ja teatteritaiteen ulkopuolella tehtävään luonnonsuojeluun osallistumisesta