Mobile phone use and risk of brain tumours

Matkapuhelimen käyttö on lisääntynyt maailmanlaajuisesti 1990-luvulta alkaen ja vuoden 2009 lopussa matkapuhelimen käyttäjiä oli jo 4.6 miljardia. Koska matkapuhelinta käytetään lähellä päätä, puhelimen lähettämälle radiotaajuiselle sähkömagneettiselle säteilylle altistumisen on ajateltu olevan yhteydessä aivokasvainten vaaraan. Matkapuhelimen käytön vaikutusta aivokasvainten, erityisesti glioomien, meningeoomien ja akustikusneurinoomien, vaaraan arvioitiin sekä tapaus-verrokkiasetelmalla että meta-analyysin keinoin. Tämän lisäksi tapaus-verrokkitutkimuksen erästä keskeisintä virhelähdettä, tutkimukseen osallistumiseen liittyvää harhaa, arvioitiin tutkimukseen osallistumisen suhteen tapaus-verrokkitutkimuksen osa-aineistossa. Matkapuhelimen käyttöön liittyvää kahden yleisimmän aivokasvaimen, gliooman ja meningeooman, vaaraa tutkittiin väestöpohjaisissa tapaus-verrokkitutkimuksissa, jotka tehtiin yhteensä viidessä Pohjois-Euroopan maassa. Kaikissa maissa käytettiin yhteistä tutkimusprotokollaa ja ne kuuluivat monikansalliseen matkapuhelimen käytön ja aivokasvainten yhteyttä selvittävään tutkimukseen, INTERPHONEen, jota koordinoi International Agency for Research on Cancer (IARC). Aivokasvaintapaukset, joita oli yhteensä 1521 glioomaa ja 1209 meningeoomaa, identifioitiin pääosin sairaaloista. Aivokasvaintapauksille valittiin kansallisista väestörekistereistä tai yleislääkäreiden potilasluetteloista myös terveet vertailuhenkilöt eli verrokit, joita oli yhteensä 3299. Tutkimushenkilöiden matkapuhelimen käytön historiaa selvitettiin henkilökohtaisin haastatteluin ja matkapuhelimen käyttöä arvioitiin useiden eri altistusindikaattoreiden perusteella. Näitä olivat esimerkiksi matkapuhelimen säännöllinen käyttö, käytön kokonaiskesto vuosina sekä kumulatiivinen puhuttujen tuntien ja puhelujen määrä. Säännölliseksi matkapuhelimen käytöksi tutkimuksessa katsottiin se, että henkilö oli käyttänyt puhelinta vähintään kerran viikossa vähintään 6 kuukauden ajan. Jotta voitiin arvioida matkapuhelimen käytön kokonaisvaikutusta aivokasvainten riskiin, käytettiin tutkimusmenetelmänä meta-analyysiä, jossa yhdistettiin tutkimustulokset kaikista tutkimusaihetta käsittelevistä, jo julkaistuista väestötutkimuksista. Matkapuhelimen käytön kokonaisvaikutusta kuvaava yhdistetty estimaatti laskettiin analyysissä yleisesti kaikille aivokasvaimille ja erikseen kolmelle yleisimmälle kasvaintyypille, joita ovat gliooma, meningeooma ja akustikusneurinooma. Yhdistetty estimaatti laskettiin myös puhelimen tyypin (NMT ja GSM) ja kasvaimen sijainnin mukaan, jolloin tarkasteltiin erikseen kasvaimia, jotka sijaitsivat joko samalla tai eri puolella päätä kuin missä puhelinta oli käytetty. Matkapuhelimen käytön yhteyttä tutkimukseen osallistumiseen ja siitä tutkimukseen aiheutuvaa mahdollista harhaa arvioitiin INTERPHONE-tutkimuksen suomalaisessa aineistossa vertaamalla keskenään tutkimushaastatteluun osallistuneita ja sellaisia henkilöitä, jotka kieltäytyivät osallistumasta tutkimukseen, mutta vastasivat matkapuhelimen käyttöä ja koulutusta käsittelevään lyhyeen kyselyyn. Mikäli matkapuhelimen käyttäjät olisivat halukkaampia osallistumaan INTERPHONE-tutkimukseen kuin sellaiset henkilöt, joilla ei ole ollut matkapuhelinta käytössä, tutkimuksen tulokset saattaisivat olla vääristyneitä. Mahdollista tutkimukseen osallistumiseen liittyvää harhaa käsittelevässä aineistossa oli yhteensä 777 tervettä vertailuhenkilöä ja 726 aivokasvaintapausta, jotka osallistuivat tutkimushaastatteluun, sekä 321 tervettä vertailuhenkilöä ja 103 aivokasvaintapausta, jotka vastasivat vain lyhyeen kyselyyn. Osallistumiseen liittyvän harhan suuruutta arvioitiin määrittämällä aivokasvainten vaaraa kuvaava estimaatti erikseen tutkimushaastatteluun osallistuneille henkilöille ja ryhmälle, johon kuuluivat sekä tutkimushaastatteluun osallistuneet että lyhyeen kyselyyn vastanneet henkilöt. Tapaus-verrokkitutkimuksissa matkapuhelimen käyttöön ei näyttänyt liittyvän suurentunutta gliooman tai meningeooman vaaraa. Molempien kasvaintyyppien vaara oli pienempi säännöllisesti matkapuhelinta käyttävillä kuin niillä, jotka eivät olleet koskaan käyttäneet matkapuhelinta tai käyttivät sitä epäsäännöllisesti. Myöskään meta-analyysiin sisällytettyjen 12 tutkimuksen perusteella matkapuhelimen käytön kokonaisvaikutukselle laskettu yhdistetty estimaatti ei antanut viitteitä siitä, että matkapuhelimen käytöllä olisi yhteyttä aivokasvainten vaaraan. Viitteitä suurentuneesta vaarasta ei juurikaan saatu kasvaimen tyypin, puhelimen tyypin tai kasvaimen sijainnin perusteella tehdyissä analyyseissä. Matkapuhelimen käyttäjät olivat hieman innokkaampia osallistumaan suomalaiseen INTERPHONE-tutkimukseen kuin ne, jotka eivät käyttäneet matkapuhelinta. Tutkimushaastatteluun osallistuneilla havaittiin myös pienempi matkapuhelimen käyttöön liittyvä aivokasvainten vaara kuin yhdistetyllä ryhmällä, johon kuuluivat sekä tutkimushaastatteluun osallistuneet että tutkimushaastattelusta kieltäytyneet, mutta vain lyhyeen kyselyyn vastanneet henkilöt. Yhdistetyllä ryhmällä aivokasvainten vaara oli hieman tutkimushaastatteluun osallistuneilla havaittua suurempi, mutta ei kuitenkaan suurentunut. Tapaus-verrokkitutkimusten tai meta-analyysin tulokset eivät tue olettamusta, että matkapuhelimen käytöllä olisi yhteyttä aivokasvainten vaaraan. Tapaus-verrokkitutkimuksissa havaittiin, että säännöllisillä matkapuhelimen käyttäjillä oli pienentynyt vaara sairastua glioomaan tai meningeoomaan. Koska ei ole uskottavaa, että matkapuhelimen käyttö pienentää aivokasvainten vaaraa, on mahdollista, että tällaiset tulokset johtuisivat harhasta. Tapaus-verrokkitutkimuksissa tutkimukseen osallistumiseen liittyvä harha voi vääristää tuloksia siten, että tutkimuksessa havaitaan pienempi vaara kuin mitä se on todellisuudessa. Viite harhan olemassa olosta saatiin suomalaisessa INTERPHONE-tutkimuksessa, jossa matkapuhelimen käyttöön liittyvä aivokasvainten vaara oli pienempi tutkimushaastatteluun osallistuneiden joukossa kuin yhdistetyssä ryhmässä, johon kuuluivat näiden henkilöiden lisäksi myös vain lyhyeen kyselyyn vastanneet. On mahdollista, että samanlainen harha on vääristänyt myös viidessä Pohjois-Euroopan maassa tehtyjen tapaus-verrokkitutkimusten tuloksia. Edellä esitettyjen tutkimusten tulosten perusteella voidaan todeta, että matkapuhelimen käyttö ei näyttäisi aiheuttavan aivokasvaimia. Tapaus-verrokkitutkimuksissa matkapuhelimen käyttöön liittyvän aivokasvainten vaaran havaittiin pienentyneen. Tuloksia on tulkittava kuitenkin erityisen varovaisesti, sillä on mahdollista, että ne johtuvat tutkimuksessa olevasta harhasta.Mobile phone use has increased rapidly worldwide since the 1990´s. As mobile telephones are used close to the head, the exposure to the radiofrequency radiation emitted by mobile phones has been suggested as a possible risk factor for brain tumours. The effect of mobile phone use on risk of brain tumours, particularly gliomas and meningiomas as well as acoustic neuromas, was evaluated using both a case-control approach and a meta-analysis. In addition, one of the most important sources of error in a case-control study, selection bias due to differential participation, was assessed in a subset of the case-control data. The risk of glioma and meningioma in relation to mobile phone use was investigated in population-based case-control studies conducted in five North European countries. All these countries used a common protocol and were included in a multinational study on mobile phone use and brain tumours, the INTERPHONE study, coordinated by the International Agency for Research on Cancer (IARC). Cases (1,521 gliomas and 1,209 meningiomas) were identified mostly from hospitals and controls (3,299) from national population registers or general practitioners´ patient lists. Detailed history of mobile phone use was obtained in personal interviews. Mobile phone use was assessed using several exposure indicators, such as regular use (phone use at least once a week for at least six months), duration of use as well as cumulative number of hours and calls. To comprehensively evaluate the effect of mobile phone use on risk of brain tumours, the existing evidence from the epidemiological studies published on the issue was combined using meta-analysis. In the analysis, a pooled estimate was calculated for all brain tumours combined, and also separately for the three most common tumour types, glioma, meningioma and acoustic neuroma using inverse variance-weighted method. Pooled estimate was also obtained for different telephone types (NMT and GSM) and by the location of the tumour (same and opposite side of the head on which the phone was used). Possible selection bias due to differential participation by exposure status in the Finnish arm of the INTERPHONE study was evaluated by comparing mobile phone use between study participants and subjects who refused to participate in the study, but were willing to answer a short questionnaire covering only mobile phone use status and educational level. The data included 777 controls and 726 cases with full interview, as well as 321 controls and 103 cases responding only to the short questionnaire. To assess the magnitude of selection bias, the risk for brain tumours was evaluated separately for the participants interviewed and for the combined group consisting of both these subjects and those who only responded to the short questionnaire. In the case-control studies, mobile phone use was not conclusively related to increased risk of either glioma or meningioma. For both tumour types, the risk was decreased among regular mobile phone users compared to never and non-regular users (OR = 0.78, 95 % CI: 0.68-0.91 for gliomas, OR = 0.76, 95 % CI: 0.65-0.89 for meningiomas). According to the 12 studies included in the meta-analysis, the pooled estimate for all tumour types combined did not show an association between mobile phone use and brain tumours (OR = 0.98, 95 % CI: 0.83-1.16). Nor was much evidence of increased risk found in the analyses by tumour type, telephone type or tumour location. In the Finnish INTERPHONE study, the study participants interviewed were more likely to be mobile phone users than the subjects who refused to give a full interview but responded to the short questionnaire. The risk for brain tumours associated with mobile phone use based on only interviewed participants was below unity, whereas the risk based on the combined group consisting of both full participants and subjects responding the short questionnaire was closer to unity. The results of neither the case-control studies nor the meta-analysis provide consistent support for an association between mobile phone use and brain tumours. In the case-control studies, a decreased risk was found in relation to regular mobile phone use for both gliomas and meningiomas. As it is not plausible that mobile phone use reduces the risk for brain tumours, there is a possibility that such results are due to selection bias, which tends to distort the results in case-control studies towards the null. In the Finnish INTERPHONE study, an indication of selection bias was detected, as the risk for brain tumours related to mobile phone use was lower among study participants than in the group that also included the subjects who refused to grant a full interview but responded to the short questionnaire. Selection bias may also have distorted the results of the five-country case-control studies. In conclusion, the present studies do not suggest mobile phone use as a cause of brain tumours. As there was decreased risks in the case-control studies, the possibility that the results are affected by bias, needs to be carefully considered in their interpretation

Mobile phone use and risk of brain tumours

Matkapuhelimen käyttö on lisääntynyt maailmanlaajuisesti 1990-luvulta alkaen ja vuoden 2009 lopussa matkapuhelimen käyttäjiä oli jo 4.6 miljardia. Koska matkapuhelinta käytetään lähellä päätä, puhelimen lähettämälle radiotaajuiselle sähkömagneettiselle säteilylle altistumisen on ajateltu olevan yhteydessä aivokasvainten vaaraan. Matkapuhelimen käytön vaikutusta aivokasvainten, erityisesti glioomien, meningeoomien ja akustikusneurinoomien, vaaraan arvioitiin sekä tapaus-verrokkiasetelmalla että meta-analyysin keinoin. Tämän lisäksi tapaus-verrokkitutkimuksen erästä keskeisintä virhelähdettä, tutkimukseen osallistumiseen liittyvää harhaa, arvioitiin tutkimukseen osallistumisen suhteen tapaus-verrokkitutkimuksen osa-aineistossa. Matkapuhelimen käyttöön liittyvää kahden yleisimmän aivokasvaimen, gliooman ja meningeooman, vaaraa tutkittiin väestöpohjaisissa tapaus-verrokkitutkimuksissa, jotka tehtiin yhteensä viidessä Pohjois-Euroopan maassa. Kaikissa maissa käytettiin yhteistä tutkimusprotokollaa ja ne kuuluivat monikansalliseen matkapuhelimen käytön ja aivokasvainten yhteyttä selvittävään tutkimukseen, INTERPHONEen, jota koordinoi International Agency for Research on Cancer (IARC). Aivokasvaintapaukset, joita oli yhteensä 1521 glioomaa ja 1209 meningeoomaa, identifioitiin pääosin sairaaloista. Aivokasvaintapauksille valittiin kansallisista väestörekistereistä tai yleislääkäreiden potilasluetteloista myös terveet vertailuhenkilöt eli verrokit, joita oli yhteensä 3299. Tutkimushenkilöiden matkapuhelimen käytön historiaa selvitettiin henkilökohtaisin haastatteluin ja matkapuhelimen käyttöä arvioitiin useiden eri altistusindikaattoreiden perusteella. Näitä olivat esimerkiksi matkapuhelimen säännöllinen käyttö, käytön kokonaiskesto vuosina sekä kumulatiivinen puhuttujen tuntien ja puhelujen määrä. Säännölliseksi matkapuhelimen käytöksi tutkimuksessa katsottiin se, että henkilö oli käyttänyt puhelinta vähintään kerran viikossa vähintään 6 kuukauden ajan. Jotta voitiin arvioida matkapuhelimen käytön kokonaisvaikutusta aivokasvainten riskiin, käytettiin tutkimusmenetelmänä meta-analyysiä, jossa yhdistettiin tutkimustulokset kaikista tutkimusaihetta käsittelevistä, jo julkaistuista väestötutkimuksista. Matkapuhelimen käytön kokonaisvaikutusta kuvaava yhdistetty estimaatti laskettiin analyysissä yleisesti kaikille aivokasvaimille ja erikseen kolmelle yleisimmälle kasvaintyypille, joita ovat gliooma, meningeooma ja akustikusneurinooma. Yhdistetty estimaatti laskettiin myös puhelimen tyypin (NMT ja GSM) ja kasvaimen sijainnin mukaan, jolloin tarkasteltiin erikseen kasvaimia, jotka sijaitsivat joko samalla tai eri puolella päätä kuin missä puhelinta oli käytetty. Matkapuhelimen käytön yhteyttä tutkimukseen osallistumiseen ja siitä tutkimukseen aiheutuvaa mahdollista harhaa arvioitiin INTERPHONE-tutkimuksen suomalaisessa aineistossa vertaamalla keskenään tutkimushaastatteluun osallistuneita ja sellaisia henkilöitä, jotka kieltäytyivät osallistumasta tutkimukseen, mutta vastasivat matkapuhelimen käyttöä ja koulutusta käsittelevään lyhyeen kyselyyn. Mikäli matkapuhelimen käyttäjät olisivat halukkaampia osallistumaan INTERPHONE-tutkimukseen kuin sellaiset henkilöt, joilla ei ole ollut matkapuhelinta käytössä, tutkimuksen tulokset saattaisivat olla vääristyneitä. Mahdollista tutkimukseen osallistumiseen liittyvää harhaa käsittelevässä aineistossa oli yhteensä 777 tervettä vertailuhenkilöä ja 726 aivokasvaintapausta, jotka osallistuivat tutkimushaastatteluun, sekä 321 tervettä vertailuhenkilöä ja 103 aivokasvaintapausta, jotka vastasivat vain lyhyeen kyselyyn. Osallistumiseen liittyvän harhan suuruutta arvioitiin määrittämällä aivokasvainten vaaraa kuvaava estimaatti erikseen tutkimushaastatteluun osallistuneille henkilöille ja ryhmälle, johon kuuluivat sekä tutkimushaastatteluun osallistuneet että lyhyeen kyselyyn vastanneet henkilöt. Tapaus-verrokkitutkimuksissa matkapuhelimen käyttöön ei näyttänyt liittyvän suurentunutta gliooman tai meningeooman vaaraa. Molempien kasvaintyyppien vaara oli pienempi säännöllisesti matkapuhelinta käyttävillä kuin niillä, jotka eivät olleet koskaan käyttäneet matkapuhelinta tai käyttivät sitä epäsäännöllisesti. Myöskään meta-analyysiin sisällytettyjen 12 tutkimuksen perusteella matkapuhelimen käytön kokonaisvaikutukselle laskettu yhdistetty estimaatti ei antanut viitteitä siitä, että matkapuhelimen käytöllä olisi yhteyttä aivokasvainten vaaraan. Viitteitä suurentuneesta vaarasta ei juurikaan saatu kasvaimen tyypin, puhelimen tyypin tai kasvaimen sijainnin perusteella tehdyissä analyyseissä. Matkapuhelimen käyttäjät olivat hieman innokkaampia osallistumaan suomalaiseen INTERPHONE-tutkimukseen kuin ne, jotka eivät käyttäneet matkapuhelinta. Tutkimushaastatteluun osallistuneilla havaittiin myös pienempi matkapuhelimen käyttöön liittyvä aivokasvainten vaara kuin yhdistetyllä ryhmällä, johon kuuluivat sekä tutkimushaastatteluun osallistuneet että tutkimushaastattelusta kieltäytyneet, mutta vain lyhyeen kyselyyn vastanneet henkilöt. Yhdistetyllä ryhmällä aivokasvainten vaara oli hieman tutkimushaastatteluun osallistuneilla havaittua suurempi, mutta ei kuitenkaan suurentunut. Tapaus-verrokkitutkimusten tai meta-analyysin tulokset eivät tue olettamusta, että matkapuhelimen käytöllä olisi yhteyttä aivokasvainten vaaraan. Tapaus-verrokkitutkimuksissa havaittiin, että säännöllisillä matkapuhelimen käyttäjillä oli pienentynyt vaara sairastua glioomaan tai meningeoomaan. Koska ei ole uskottavaa, että matkapuhelimen käyttö pienentää aivokasvainten vaaraa, on mahdollista, että tällaiset tulokset johtuisivat harhasta. Tapaus-verrokkitutkimuksissa tutkimukseen osallistumiseen liittyvä harha voi vääristää tuloksia siten, että tutkimuksessa havaitaan pienempi vaara kuin mitä se on todellisuudessa. Viite harhan olemassa olosta saatiin suomalaisessa INTERPHONE-tutkimuksessa, jossa matkapuhelimen käyttöön liittyvä aivokasvainten vaara oli pienempi tutkimushaastatteluun osallistuneiden joukossa kuin yhdistetyssä ryhmässä, johon kuuluivat näiden henkilöiden lisäksi myös vain lyhyeen kyselyyn vastanneet. On mahdollista, että samanlainen harha on vääristänyt myös viidessä Pohjois-Euroopan maassa tehtyjen tapaus-verrokkitutkimusten tuloksia. Edellä esitettyjen tutkimusten tulosten perusteella voidaan todeta, että matkapuhelimen käyttö ei näyttäisi aiheuttavan aivokasvaimia. Tapaus-verrokkitutkimuksissa matkapuhelimen käyttöön liittyvän aivokasvainten vaaran havaittiin pienentyneen. Tuloksia on tulkittava kuitenkin erityisen varovaisesti, sillä on mahdollista, että ne johtuvat tutkimuksessa olevasta harhasta.Mobile phone use has increased rapidly worldwide since the 1990´s. As mobile telephones are used close to the head, the exposure to the radiofrequency radiation emitted by mobile phones has been suggested as a possible risk factor for brain tumours. The effect of mobile phone use on risk of brain tumours, particularly gliomas and meningiomas as well as acoustic neuromas, was evaluated using both a case-control approach and a meta-analysis. In addition, one of the most important sources of error in a case-control study, selection bias due to differential participation, was assessed in a subset of the case-control data. The risk of glioma and meningioma in relation to mobile phone use was investigated in population-based case-control studies conducted in five North European countries. All these countries used a common protocol and were included in a multinational study on mobile phone use and brain tumours, the INTERPHONE study, coordinated by the International Agency for Research on Cancer (IARC). Cases (1,521 gliomas and 1,209 meningiomas) were identified mostly from hospitals and controls (3,299) from national population registers or general practitioners´ patient lists. Detailed history of mobile phone use was obtained in personal interviews. Mobile phone use was assessed using several exposure indicators, such as regular use (phone use at least once a week for at least six months), duration of use as well as cumulative number of hours and calls. To comprehensively evaluate the effect of mobile phone use on risk of brain tumours, the existing evidence from the epidemiological studies published on the issue was combined using meta-analysis. In the analysis, a pooled estimate was calculated for all brain tumours combined, and also separately for the three most common tumour types, glioma, meningioma and acoustic neuroma using inverse variance-weighted method. Pooled estimate was also obtained for different telephone types (NMT and GSM) and by the location of the tumour (same and opposite side of the head on which the phone was used). Possible selection bias due to differential participation by exposure status in the Finnish arm of the INTERPHONE study was evaluated by comparing mobile phone use between study participants and subjects who refused to participate in the study, but were willing to answer a short questionnaire covering only mobile phone use status and educational level. The data included 777 controls and 726 cases with full interview, as well as 321 controls and 103 cases responding only to the short questionnaire. To assess the magnitude of selection bias, the risk for brain tumours was evaluated separately for the participants interviewed and for the combined group consisting of both these subjects and those who only responded to the short questionnaire. In the case-control studies, mobile phone use was not conclusively related to increased risk of either glioma or meningioma. For both tumour types, the risk was decreased among regular mobile phone users compared to never and non-regular users (OR = 0.78, 95 % CI: 0.68-0.91 for gliomas, OR = 0.76, 95 % CI: 0.65-0.89 for meningiomas). According to the 12 studies included in the meta-analysis, the pooled estimate for all tumour types combined did not show an association between mobile phone use and brain tumours (OR = 0.98, 95 % CI: 0.83-1.16). Nor was much evidence of increased risk found in the analyses by tumour type, telephone type or tumour location. In the Finnish INTERPHONE study, the study participants interviewed were more likely to be mobile phone users than the subjects who refused to give a full interview but responded to the short questionnaire. The risk for brain tumours associated with mobile phone use based on only interviewed participants was below unity, whereas the risk based on the combined group consisting of both full participants and subjects responding the short questionnaire was closer to unity. The results of neither the case-control studies nor the meta-analysis provide consistent support for an association between mobile phone use and brain tumours. In the case-control studies, a decreased risk was found in relation to regular mobile phone use for both gliomas and meningiomas. As it is not plausible that mobile phone use reduces the risk for brain tumours, there is a possibility that such results are due to selection bias, which tends to distort the results in case-control studies towards the null. In the Finnish INTERPHONE study, an indication of selection bias was detected, as the risk for brain tumours related to mobile phone use was lower among study participants than in the group that also included the subjects who refused to grant a full interview but responded to the short questionnaire. Selection bias may also have distorted the results of the five-country case-control studies. In conclusion, the present studies do not suggest mobile phone use as a cause of brain tumours. As there was decreased risks in the case-control studies, the possibility that the results are affected by bias, needs to be carefully considered in their interpretation

A case–control study of risk of leukaemia in relation to mobile phone use

Background Mobile phone use is now ubiquitous, and scientific reviews have recommended research into its relation to leukaemia risk, but no large studies have been conducted.Methods In a case-control study in South East England to investigate the relation of acute and non-lymphocytic leukaemia risk to mobile phone use, 806 cases with leukaemia incident 2003-2009 at ages 18-59 years (50% of those identified as eligible) and 585 non-blood relatives as controls (provided by 392 cases) were interviewed about mobile phone use and other potentially aetiological variables.Results No association was found between regular mobile phone use and risk of leukaemia (odds ratio (OR)=1.06, 95% confidence interval (CI)=0.76, 1.46). Analyses of risk in relation to years since first use, lifetime years of use, cumulative number of calls and cumulative hours of use produced no significantly raised risks, and there was no evidence of any trends. A non-significantly raised risk was found in people who first used a phone 15 or more years ago (OR=1.87, 95% CI=0.96, 3.63). Separate analyses of analogue and digital phone use and leukaemia subtype produced similar results to those overall.Conclusion This study suggests that use of mobile phones does not increase leukaemia risk, although the possibility of an effect after long-term use, while biologically unlikely, remains open

Risks for Central Nervous System Diseases among Mobile Phone Subscribers: A Danish Retrospective Cohort Study

The aim of this study was to investigate a possible link between cellular telephone use and risks for various diseases of the central nervous system (CNS). We conducted a large nationwide cohort study of 420 095 persons whose first cellular telephone subscription was between 1982 and 1995, who were followed through 2003 for hospital contacts for a diagnosis of a CNS disorder. Standardized hospitalization ratios (SHRs) were derived by dividing the number of hospital contacts in the cohort by the number expected in the Danish population. The SHRs were increased by 10–20% for migraine and vertigo. No associations were seen for amyotrophic lateral sclerosis, multiple sclerosis or epilepsy in women. SHRs decreased by 30–40% were observed for dementia (Alzheimer disease, vascular and other dementia), Parkinson disease and epilepsy among men. In analyses restricted to subscribers of 10 years or more, the SHRs remained similarly increased for migraine and vertigo and similarly decreased for Alzheimer disease and other dementia and epilepsy (in men); the other SHRs were close to unity. In conclusion, the excesses of migraine and vertigo observed in this first study on cellular telephones and CNS disease deserve further attention. An interplay of a healthy cohort effect and reversed causation bias due to prodromal symptoms impedes detection of a possible association with dementia and Parkinson disease. Identification of the factors that result in a healthy cohort might be of interest for elucidation of the etiology of these diseases

Mobile Phone Use and Risk of Uveal Melanoma: Results of the Risk Factors for Uveal Melanoma Case-Control Study

We recently reported an increased risk of uveal melanoma among mobile phone users. Here, we present the results of a case–control study that assessed the association between mobile phone use and risk of uveal melanoma. We recruited 459 uveal melanoma case patients at the University of Duisburg-Essen and matched 455 case patients with 827 population control subjects, 133 with 180 ophthalmologist control subjects, and 187 with 187 sibling control subjects. We used a questionnaire to assess mobile phone use and estimated odds ratios (ORs) and 95% confidence intervals (95% CIs) of risk for uveal melanoma using conditional logistic regression. Risk of uveal melanoma was not associated with regular mobile phone use (OR = 0.7, 95% CI = 0.5 to 1.0 vs population control subjects; OR = 1.1, 95% CI = 0.6 to 2.3 vs ophthalmologist control subjects; and OR = 1.2, 95% CI = 0.5 to 2.6 vs sibling control subjects), and we observed no trend for cumulative measures of exposure. We did not corroborate our previous results that showed an increased risk of uveal melanoma among regular mobile phone users

Mobile phones and head tumours. The discrepancies in cause-effect relationships in the epidemiological studies - how do they arise?

The uncertainty about the relationship between the use of mobile phones (MPs: analogue and digital cellulars, and cordless) and the increase of head tumour risk can be solved by a critical analysis of the methodological elements of both the positive and the negative studies. Results by Hardell indicate a cause/effect relationship: exposures for or latencies from 65 10 years to MPs increase by up to 100% the risk of tumour on the same side of the head preferred for phone use (ipsilateral tumours) - which is the only one significantly irradiated - with statistical significance for brain gliomas, meningiomas and acoustic neuromas. On the contrary, studies published under the Interphone project and others produced negative results and are characterised by the substantial underestimation of the risk of tumour. However, also in the Interphone studies a clear and statistically significant increase of ipsilateral head tumours (gliomas, neuromas and parotid gland tumours) is quite common in people having used MPs since or for 65 10 years. And also the metaanalyses by Hardell and other Authors, including only the literature data on ipsilateral tumours in people having used MPs since or for 65 10 years - and so also part of the Interphone data - still show statistically significant increases of head tumours

How well do adolescents recall use of mobile telephones? Results of a validation study

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>In the last decade mobile telephone use has become more widespread among children. Concerns expressed about possible health risks have led to epidemiological studies investigating adverse health outcomes associated with mobile telephone use. Most epidemiological studies have relied on self reported questionnaire responses to determine individual exposure. We sought to validate the accuracy of self reported adolescent mobile telephone use.</p> <p>Methods</p> <p>Participants were recruited from year 7 secondary school students in Melbourne, Australia. Adolescent recall of mobile telephone use was assessed using a self administered questionnaire which asked about number and average duration of calls per week. Validation of self reports was undertaken using Software Modified Phones (SMPs) which logged exposure details such as number and duration of calls.</p> <p>Results</p> <p>A total of 59 adolescents participated (39% boys, 61% girls). Overall a modest but significant rank correlation was found between self and validated number of voice calls (ρ = 0.3, P = 0.04) with a sensitivity of 57% and specificity of 66%. Agreement between SMP measured and self reported duration of calls was poorer (ρ = 0.1, P = 0.37). Participants whose parents belonged to the 4^thsocioeconomic stratum recalled mobile phone use better than others (ρ = 0.6, P = 0.01).</p> <p>Conclusion</p> <p>Adolescent recall of mobile telephone use was only modestly accurate. Caution is warranted in interpreting results of epidemiological studies investigating health effects of mobile phone use in this age group.</p

Using the nonlinear control of anaesthesia-induced hypersensitivity of EEG at burst suppression level to test the effects of radiofrequency radiation on brain function

Background In this study, investigating the effects of mobile phone radiation on test animals, eleven pigs were anaesthetised to the level where burst-suppression pattern appears in the electroencephalogram (EEG). At this level of anaesthesia both human subjects and animals show high sensitivity to external stimuli which produce EEG bursts during suppression. The burst-suppression phenomenon represents a nonlinear control system, where low-amplitude EEG abruptly switches to very high amplitude bursts. This switching can be triggered by very minor stimuli and the phenomenon has been described as hypersensitivity. To test if also radio frequency (RF) stimulation can trigger this nonlinear control, the animals were exposed to pulse modulated signal of a GSM mobile phone at 890 MHz. In the first phase of the experiment electromagnetic field (EMF) stimulation was randomly switched on and off and the relation between EEG bursts and EMF stimulation onsets and endpoints were studied. In the second phase a continuous RF stimulation at 31 W/kg was applied for 10 minutes. The ECG, the EEG, and the subcutaneous temperature were recorded. Results No correlation between the exposure and the EEG burst occurrences was observed in phase I measurements. No significant changes were observed in the EEG activity of the pigs during phase II measurements although several EEG signal analysis methods were applied. The temperature measured subcutaneously from the pigs' head increased by 1.6°C and the heart rate by 14.2 bpm on the average during the 10 min exposure periods. Conclusion The hypothesis that RF radiation would produce sensory stimulation of somatosensory, auditory or visual system or directly affect the brain so as to produce EEG bursts during suppression was not confirmed.BioMed Central Open acces