Ulkomaalaisten diplomaattien Suomessa kokema turvallisuus

Turvallisuuden kokeminen vaihtelee ihmisten välillä. Turvallisuuden tunteeseen ja koettuun turvallisuuteen pyritään vaikuttamaan esimerkiksi poliisin toiminnan, kameravalvonnan ja vartioinnin avulla eli turvallisuuden parantamiseen käytetään resursseja. Turvallisuuden ja turvallisuuteen panostettujen resurssien välistä suhdetta on selvitetty ja tehty huomio, että tietyssä pisteessä saavutetun turvallisuuden ja siihen tehtyjen panostusten välinen suhde ei enää ole taloudellisesti kannattava. Koetun turvallisuuden ja turvallisuuden luomiseen käytettyjen keinojen välistä suhdetta ei ole tutkittu Suomessa, joka oli yhtenä syynä tutkimuksen aloittamiseen. On tärkeää tutkia, voidaanko turvallisuusjärjestelyitä ja -toimenpiteitä tahattomasti liioitella siten, että se vaikuttaisi koettuun turvallisuuteen laskevasti. Tarkoituksena on selvittää, missä kulkee raja, jonka jälkeen koettu turvallisuus ei enää parane turvallisuustoimenpiteiden lisääntyessä. Tarkoituksena on myös ohjata erilaisten tilaisuuksien näkyvien ja näkymättömien turvatoimien suhdetta niin, että saavutettu julkisuuskuva olisi mahdollisimman hyvä. Tutkimusta varten haastateltiin 18 ulkomaalaista Helsingissä työskentelevää suurlähettilästä tai muuta diplomaattia. Diplomaattien vastauksia verrattiin tavallisten satunnaisesti valittujen suomalaisten vastauksiin. Aineisto on kuvailtu ja luokiteltu kunkin kuvan kohdalla eri tavoin riippuen kyseisen kuvan kohdalla saaduista vastauksista. Monien vastausten osalta vaikutti kuvailuun ja luokitteluun myös tämän työn tekijöiden tulkinta. Aineisto osoittautui vaikeasti analysoitavaksi, koska vastaukset eivät olleet yksiselitteisiä. Tutkimuksesta ilmeni, että turvattomuutta aiheuttivat poliisien liiallinen määrä tai käynnissä olevan tilanteen arvaamattomuus ja vakavuus sekä poliisiautojen sijoittelun outous esimerkiksi keskelle katua. Myös koirapoliisi, kadun eristäminen ja näkyvä turvallisuus sekä erikoisjoukot aiheuttivat turvattomuutta. Poliisien varusteet kuten naamiot, luotiliivit, kilvet ja kypärät aiheuttivat turvattomuutta. Turvattomuutta aiheuttivat lisäksi osalla vastaajista poliisien valmistautuneisuus, pimeys ja yöaika sekä paikan autio tunnelma. Ihmiset eivät siis yleensä pelkää poliisia, vaan tilannetta, jota poliisit ovat tulleet hoitamaan. Tutkimuksesta ilmeni, että tilanteet koettiin turvallisina, kun tekijä oli jo saatu kiinni tai tilanne oli hallinnassa poliiseilla ja muita ihmisiä oli läsnä. Etenkin pimeällä poliisin paikalla olo lisäsi turvallisuutta. Poliisien läsnäolo koettiin turvallisena, kun poliisit olivat rentoina tai rauhallisina ja heidän läsnäololleen löytyi positiivinen syy, kuten suojelutehtävä. Tutkimuksen pohjalta ehdottaisimme, että näkyvien poliisien määrä pysyisi järkevässä suhteessa tapahtuman tai kongressin kokoon ja ihmisten määrään nähden. Tavallisten kansalaisten kannalta on hyvä, että poliisi näkyy katukuvassa etenkin jalkautettuna. Enemmänkin pitäisi näkyä varsinkin pimeään aikaan. Poliisien tulisi olla mieluummin hiukan hajallaan kuin yhdessä suuressa ryhmässä. Poliisia itseään ei koettu uhkana, vaan uhaksi koettiin tilanne, johon poliisia tarvittiin.Security experienced by foreign diplomats in Finland Experienced security differs between people. Police activity, camera surveillance and guarding are recourses that are used to influence the sense of security and experienced security. It is been noticed that at certain point security will not get any better even though one invests in more resources. One reason to start this study was to get new information about experienced security. It is important to study, if it is possible to exaggerate security measures unintentionally so it would decrease the level of experienced security. The purpose is to find out where the limit stands when experienced security will no longer increase while the security measures are being enhanced. The aim is also to guide visible and invisible security measures at different occasions in order to attain the best public image possible. We interviewed eighteen foreign ambassadors or other diplomats stationed in Helsinki. We compared the answers of diplomats to the answers of ordinary Finnish people. The study material is described and categorized differently in each picture depending on the answers given by the interviewees. We had to interpret the answers because they were ambiguous. The study material turned out to be very difficult to analyze because the answers were not clear. According to the study too many policemen, gravity of the situation and police cars in weird places cause insecurity. Also police dogs, blocked streets, visible security and special forces cause insecurity. In addition policemen’s special equipment for example masks, helmets and weapons cause insecurity. Darkness, night time and deserted atmosphere of places also cause insecurity. People are not usually afraid of the police but of the situation the police are taking care of. According to the study situations were experienced safe when the criminal was already caught or policemen were on top of the situation or other people were present. Especially during the darkness presence of the police enhanced security. When the policemen were calm and relaxed their presence was experienced positively. Based on this study we would suggest that the amount of uniformed policemen would remain in reasonable proportion depending on the size of the event or congress and the amount of people participating. For common citizens it is good to have uniformed policemen on streets especially on foot. There should be even more uniformed policemen in sight particularly during dark hours. The policemen should preferably be scattered around rather than in big groups. The situation itself was usually experienced as a threat, not the police

Penyingkapan Diri Melalui Internet Di Kalangan Remaja (Studi Komunikasi Antar Pribadi)

: Internet presence is believed to have influence on human communication. One of them is self-disclosure issue. This research will describe the self-disclosure among teenager. This is believed to be important to be done, because the current internet users in Indonesia is mostly teenager. The depiction of self-disclosure among teenager over the internet, will provide an overview of the reality of what happened in the virtual communication. Analysis is based on interpersonal communication theories by referring to a thought of Joseph devito and the self-disclosure concept from Richard West and Lynn Turner. This research will be done in quantitative paradigm, through survey methods to high school students in Central Jakarta. The result of data analysis come to the conclusion that the self-disclosure more often done when related to things that are common in the public discussion, while the personal things are still reluctant to be revealed over the internet

Seksuaalikasvatus varhaiskasvatuksessa

Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää seksuaalikasvatuksen nykytilaa varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa seksuaalikasvatuksesta varhaiskasvatuksen tarpeisiin. Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistehtävänä yhteistyössä kahden lappeenrantalaisen päiväkodin kanssa. Yhteyshenkilönä toimi toisen päiväkodin johtaja. Teoreettisen viitekehyksen muodostivat lapsen seksuaalinen kehitys, lapsille suunnattu seksuaalikasvatus, kulttuurinen moninaisuus ja seksuaalisuus varhaislapsuudessa. Nykytilan kartoittaminen toteutettiin kahdessa keskustelutilaisuudessa, joihin osallistui päiväkotien kasvattajia eli lastentarhanopettajia ja lastenhoitajia. Keskusteluilla haluttiin saada kerättyä kasvattajilta kokemuksia, käytäntöjä, asenteita, tunteita ja tarpeita, joita aihe herätti. Aineisto koostui osallistujien ja opinnäytetyöntekijöiden muistiinpanoista ja se käsiteltiin teemoittelemalla avainsanojen perusteella. Teemoista eniten keskustelua ja kysymyksiä herättäneet aiheet valikoituivat seksuaalikasvatusmateriaaliin. Valmis materiaali esiteltiin yhteistyöpäiväkodeissa ja siitä pyydettiin palaute. Tieto seksuaalikasvatuksesta osoittautui tarpeelliseksi varhaiskasvatuksessa. Osallistujat, esimiehet ja muu henkilökunta kokivat materiaalin hyödylliseksi ja kertoivat saaneensa lisätietoa aiheesta. Työssään saamat ohjeistukset seksuaalikasvatuksen toteuttamiseen haastateltavat kokivat vajaiksi ja epäyhtenäisiksi. Osa kasvattajista koki aiheen tarpeelliseksi varhaiskasvatuksessa, kun taas osa oli sitä mieltä, ettei seksuaalikasvatus kuulu alle kouluikäisen elämään lainkaan. Opinnäytetyömme herätti kasvattajissa lisätiedon tarvetta, joten jatkotutkimuksia kannattaisi tehdä seksuaalikasvatuksesta kulttuurisen moninaisuuden näkökulmasta.The purpose of this thesis was to study the current state of sexual education in early childhood education. The work was commissioned by two day care centers in Lappeenranta and one day care manager. The objective was to produce knowledge about this subject. The theory of this work was based on child’s sexual development and sexuality in early childhood, sexual education for children and cultural diversity. The information about the current situation of sexual education was gathered in two discussion events for educators. The participants were either kindergarten teachers or aides. The objective of these events was to find out the educators’ experiences, emotions, attitudes, needs and policies about sexual education. The information was based on the notes that were made during the discussions and then categorised by themes. The biggest themes were selected to be included in the sexual education material. The need for this kind of a material was obvious because there were educators who thought that it is not important to have sexual education in day care and those who thought it is completely natural and important. There are not any directions for educators. In the feedback educators reported the need on information especially about cultural diversity

Pemanfaatan Logam Aluminium (Al) pada Kaleng Minuman Soda Menjadi Tawas

The waste problem in Indonesia is a very complex issue. The example of waste that have huge amount of quantities is beverages cans. Waste cans can be reduced by utilizing from recycle the aluminum content to be the main material of potassium alum (KAI (SO4) 2.12H2O). In this study used carbonated drinks. The concentration of aluminium in soda cans is 84%, the concetration can be determined using Atomic Absorption Spectrophotometry (ASS). The variables used in this study is variation of KOH concentration whitin 20%, 30%, and 40% and the variation of H2SO4 concentration whitin 6M, 8M, and 10 M. From the results of this study showed optimum yield is 98.52% occurred at a concentration of 40% KOH and H2SO4 8M. Characteristic of this alum is having insoluble part in water of 0% and 5.39% aluminium in alum

The E-commerce Potential for Home-based Businesses: a Case Study

In Jakarta, the e-Business adoption has not only captured the interest of large organizations but has also been acknowledged and adopted by small, medium and micro sized enterprises. Mostly, these small and medium e-commerce-adopted companies are called Home-Based Business. The object of this research is a family home-based business which is adopted e-commerce system. The commonly used software development method is System Development Life Cycle (SDLC), and The Unified Modeling Language (UML) is generally accepted as the standard modeling notation for the analysis and design of the object that oriented on software systems. This research concludes that a web-based system can addressed the need of home-based business to expand the market scope by the internet penetration as one alternative to do the business expansion

Suurryhmäopetuksen kehittäminen

"Suurryhmäopetuksen kehittäminen" kuvaa suurryhmäopetukseen perinteisten luentojen rinnalle muita suurryhmän opetukseen soveltuvia opetusmenetelmiä. Suurryhmäopetuksen käyttö on yleistä etenkin yliopistossa, mutta sen käyttö on yleistymässä myös muilla koulutusasteilla. Kehittämishankkeessa kuvataan suurryhmän määritelmä ja suurryhmäopetukseen soveltuvat menetelmät. Kehittämishankkeessa kuvatut menetelmät on löydetty paitsi kirjallisuushakujen perusteella myös haastattelemalla kokeneita opettajia sekä kokeilemalla käytännössä eri menetelmien soveltuvuutta suurryhmäopetukseen Saimaan ammattikorkeakoulussa. Kehittämishankkeessa luodaan katsaus myös suurryhmäopetuksen haasteisiin: milloin ja mitä kannattaa suurryhmissä opettaa, miten opettaa suurryhmää, millaisia pedagogisia valmiuksia suurryhmän opettaminen vaatii opettajalta ja millaisia pedagogisia valmiuksia suurryhmäopetus vaatii opiskelijalta. Kehittämishankkeen tuloksena voidaan todeta, että aikuiskoulutuksen teoriapainotteisessa opetuksessa ei suuren ryhmän opettamisessa loppujen lopuksi ole kovin suurta merkitystä sillä, kuinka paljon oppijoita on yhtä aikaa läsnä. Haasteena ovat ryhmän jäsenten roolit ja tehtävät sekä vuorovaikutuksen laatu. Suuren ryhmän ohjauksessa korostuu opettajan tai ohjaajan rooli sekä hänen käyttämiensä opetusmenetelmien ja välineiden tarkoituksenmukaisuus kussakin opetustilanteessa. Vaikka opettajat mielellään opettavat noin parinkymmenen opiskelijan ryhmiä, niin taitavalla pienryhmäohjauksella suuren ryhmän sisällä, voidaan myös pitää yllä osallistujien mielenkiintoa ja saada aikaan mielekästä oppimista. Myös Internet ja erilaiset oppimisalustat tarjoavat hyviä mahdollisuuksia opiskelijoiden aktivointiin ja opiskelukäytäntöjen kehittämiseen. Verkon hyödyntäminen ja sen mahdollisuuksien tarjonta on hyödyllistä jo nyt mutta se tulee korostumaan tulevaisuudessa osana tavanomaisen lähiopetuksen rinnalla ja sen tukena. Opettajille tai opettajaopiskelijoille kehittämishanke antaa näkemyksen siitä, milloin luento-opetus on paikallaan ja milloin muunlaiset opettamisen keinot ovat mahdollisia suurta ryhmää opetettaessa. Lisäksi kehittämishanke antaa valmiuksia toimia opettajana suurryhmässä ja innostaa kokeilemaan erilaisia menetelmiä suurryhmän opetuksessa

Skydweller System Cybersecurity Plan

​​Jatkuvasti lisääntyvä riippuvaisuus digitaalisista laitteista sekä ilmailujärjestelmien kasvava monimutkaisuus lisäävät kyberturvallisuuden tarvetta ilmailualalla. Tästä syystä Skydweller Aero Inc., yhdysvaltalais-espanjalaisen ilmailualan yrityksen, joka kehittää autonomista miehittämätöntä lentokonetta, pitää huomioida tämä ongelma ja luoda suunnitelma riskien minimoimiseksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ilmailualan kyberturvallisuuden tämänhetkistä tilaa, tunnistaa tarkoituksenmukaiset standardit sekä kehittää rakenne turvallisuussuunnitelmalle, jonka avulla UAV järjestelmästä tehdään mahdollisimman vahva kyberturvallisuusuhkia vastaan. Tutkimus tehtiin käyttämällä kolmea lähestymistapaa. Ensimmäisessä vaiheessa tämänhetkinen ilmailualan kyberturvallisuuden tilanne analysoitiin tutkimalla muun muassa uhkia, haavoittuvuuksia ja trendejä. Toisessa vaiheessa etsittiin ja analysoitiin aiheeseen sopivia alakohtaisia standardeja, joiden perusteella kolmannessa vaiheessa koottu turvallisuussuunnitelma kehitettiin. Suunnitelmassa keskityttiin miehittämättömänilmailujärjestelmän ainutlaatuiseen toimintaympäristöön, ja otettiin huomioon esimerkiksi riskienarviointi, turvallisuuden varmistus sekä painotettiin fyysisen turvallisuuden näkökulmia. Tutkimuksen tulos auttaa ymmärtämään UAS:lle erityisiä kyberturvallisuuden haasteita. UAV:n järjestelmää varten luotiin alustava suunnitelma, jossa huomioitiin tärkeimmät ilmailualaa sekä turvallisuutta koskevat standardit. Lopputuloksena todettiin, että on välttämätöntä ymmärtää ilmailualan tämänhetkinen kyberturvallisuuden tilanne, jotta on mahdollista ymmärtää tarve kyberturvallisuussuunnitelmalle. Ilmailualan parhaiden toiminatapojen ja standardien mukaisesti suunnitellut turvallisuustoimet ovat välttämättömiä UAS.n turvallisen toiminnan varmistamiseksi. Lisäksi lentokelpoisuuden säilyttämiseksi jatkuva tilanteen tarkkailu ja suunnitelman vastaava päivittäminen on ehdottoman tärkeää.

The Ecology of the Red Rainbowfish (Glossolepis incisus) and the Impact of Human Activities on Its Habitats in Lake Sentani, Papua

Zusammenfassung Das in der westlichen Hälfte der Insel Neuguinea liegende Papua unterliegt einer raschen, unzureichend geplanten sozialen und ökonomischen Entwicklung. Zunehmende Umweltzerstörung (Habitatdegradierung) bedroht den hohen Artenreichtum und die einheimische Biodiversität. Süßwasserökosysteme sind sehr stark bedroht durch Umweltverschmutzung, Habitatsveränderung und das Einschleppen von fremden Arten. Bisher wurde dieser menschliche Einfluss an den Süßwasserarten unzureichend erforscht, speziell an den Fischen in stehenden und fliessenden Gewässern in Papua. Der Sentani See liegt in Nordpapua, in der Nähe von Jayapura, der Hauptstadt der Provinz Papua. Es repräsentiert das größte Süßwasserökosystem in Papua und spielt somit eine wichtige Rolle für das Überleben der Menschen und anderer Lebewesen in dieser Gegend. Menschliche Aktivitäten beeinflussen die lokale Flora und Fauna, insbesondere solche mit engem Verbreitungsgebieten wie z.B. Regenbogenfische  Chilatherinasentaniensis und Glossolepisincisus, und der Sentani Goby. (Glossogobius sp.) Der See liegt nahe an urbanen Zentren, sodass in allen Himmelsrichtungen Umweltverschmutzungen aller Art stattfinden., dies betrifft insbesondere Veränderungen im Uferbereich und das Einschleppen fremder Arten. Trotz dieser Bedenken und der Bedeutung für die lokale Regierung findet das Thema kaum Beachtung im Hinblick auf Erhalt des Ökosystems. Trotz einiger Forschung in Richtung Mollusken, Phytoplankton und Limnologie, und Wasserqualität des Sees gibt es keine spezifischen Untersuchungen über die Korrelation zwischen menschlichen Aktivitäten und der Artenveränderung im See. Deshalb ist das Ziel dieser Arbeit die Ökologie des roten Regenbogenfisches als einem der meistbedrohten endemischen Fischarten im Sentanisee sowie den menschlichen Einfluss auf sein Habitat zu dokumentieren. Im Speziellen beschreibt diese Arbeit den Einfluss auf die Häufigkeit, Größe, Geschlechterverteilung und Populationsveränderung nach Einführung fremder Arten. Um den menschlichen Faktor zu messen, wurden acht physiochemische Parameter untersucht, von denen der größte Einfluss auf die Häufigkeit des Vorkommens beschrieben wird in neun verschiedenen Gegenden dreier verschiedener Zonen. Die Gegenden wurden nach Kriterien unterschiedlicher menschlicher Aktivität ausgesucht unter der Hypothese, dass eine höhere menschlicher Population einen entsprechenden Einfluss auf die Fischpopulation hat. Zone I beschreibt hohen menschlichen Einfluss, Zone II mittelmäßige menschliche Aktivität, Zone III hat die niedrigste menschliche Aktivität und wurde als „Kontrollgegend“ genutzt. Diese Gegenden wurden später neu eingeteilt gemäß der physiochemischen Parameter des Wassers. Fisch und Wasserproben wurden entlang des Ufers gesammelt, in bis zu zwei Meter Tiefe. Fisch wurde morgens in jeder Zone gefangen. Dies wurde dreimal an anderen Tagen wiederholt, sodass 27 verschieden Daten für jede Zone zusammenkamen, insgesamt 81 Daten für drei Zonen innerhalb eines Jahres, und somit 243 Daten in drei Jahren. Die gesammelten Regenbogenfische wurden nach Geschlecht gezählt, gemessen und wieder freigelassen. Wasserproben wurden nach dem gleichen Muster entnommen, dreimal täglich; morgens (6.00 – 9.00am), mittags (11.00 bis 13.00pm) und nachmittags (16.00 – 18.00pm) und dreimal in jeder Zone an drei weiteren Tagen gesammelt. So wurden ebenfalls 81 Wasserproben gewonnen. Die Wasserparameter, Nitrate, Nitrite, Phosphate, der biologische Sauerstoffbedarf und der chemische Sauerstoffbedarf wurden in einem Labor analysiert, während Wassertemperatur, PH Wert und gelöster Sauerstoff direkt vor Ort gemessen wurden. Dann wurde das Umfeld des Regenbogenfisches beschreibend analysiert, um die Habitatpräferenzen einschliesslich Substrat, Typ, Wassertiefe, Wasserbewegung und Vegetation kennezulernen. Um die physiochemischen Parameter des Wassers zu analysieren, wurde das RStatistikanalyse Programm benutzt., um somit Verbreitung und Größe des Regenbogenfisches in jeder Probe, und somit eine Korrelation zwischen den Wasserparametern und der Größe und Verteilung des Regenbogenfisches zu entdecken. Nachdem der Grad der Wasserverschmutzung bestimmt worden war, wurden die Fischproben in drei Gruppen eingeteilt, je nach Verschmutzungsgrad der Gebiete. Das Analysetool in Excel 2007 und die Version von SPSS 17.0 wurden genutzt, um die Fischgröße jeder Gruppe, sowie den Unterscheid der Gruppen zueinander, das Verhältnis der Anzahl der Fische zur Zahl der eingeführten fremden Fische, sowie die Korrelation der Zahl der Regenbogenfische zur Nitratkonzentration zu bestimmen. Basierend auf den bereits erwähnten Wasserparametern wurden die Untersuchungsgebiete in drei Gruppen geteilt. 1 und 2  mit hohem menschlichen Einfluss, 3 mit geringem menschlichem Impact. Es gab signifikante Unterschiede bei bestimmten Wasserparametern innerhalb der Gruppen, insbesondere bei Nitraten und Nitriten, Phosphate, biologischem Sauerstoffbedarf und chemischen Sauerstoffbedarf. Die erste Gruppe hatte die höchste Konzentration an Nitraten und Nitriten, Gruppe II hatte die höchste Konzentration an Phosphaten, biologischem, sowie chemischen Sauerstoffbedarf . Gruppe drei hatte die beste Wasserqualität und niedere bis mittlere Konzentration der obengenannten Parameter. Die Phosphatlevel übersteigen den in Indonesien staatlich zugelassenen Grenzwert von  Phosphat  in Trinkwasser und Fischereiwasser. Nitrat und Nitritbelastung liegen unter den zulässigen Grenzwerten. Es wurde kein Bereich ohne nachweisbaren menschlichen Einfluss gefunden,  nicht mal bei so geringer Bev.dichte wie 2Menschen /km2;  Diese Ergebnisse zeigen die deutliche Verschmutzung des Sentani Sees durch die Menschen. Die Anzahl des roten Regenbogenfisches war in allen Gruppen gleich, ausser es wurde nach Geschlecht getrennt gezählt. Die männlichen Fische war in allen Gruppen ähnlich, während die Anzahl weinblichen Fische in der Gruppe drei niedriger war. Nitrat war der einzige Parameter, dem ein direkter inverser Zusammenhang mit der Anzahl der Regenbogenfische nachgewiesen werden konnte.  Die Körperlänge der Fische war signifikant unterschiedlich in den einzelnen Gruppen. Gruppe drei hatte das durchschnittlich größte Körpermass. Phosphat war der einzige Parameter mit Einfluss auf die Körperlänge, obwohl nicht signifikant. Die Anzahl der Fremdfische korrelierte schwach mit der Anzahl der Regenbogenfische. Gruppe zwei hatte eine leicht negative Korrelation, Gruppe eins und drei waren leicht positiv korreliert. Das bedeutet, dass die Anzahl der Fremdfische keinen Einfluss auf die Zahl der Regenbogenfische hat.  Die Zahl der männliche Regenbogenfische war in der Flachwasserzone am Ufer höher, während die weiblichen mehr in den tiefen Wassern gefunden wurden. Diese Korrelation war ähnlich in Gruppe eins und zwei, während in der dritten weniger verschmutzten Gruppe eine höhere Anzahl männlicher Fische war. Die unterschiedliche Geschlechterverteilung war abhängig von Habitat, Licht und Temperaturpräferenzen.  Grundsätzlich bevorzugen rote Regenbogenfische klares, flaches Wasser mit Sand, Kiesel und Steinsubstrat und halten sich gerne auf zwischen Hydrilla verticillata, Valisneria americana, Eichhornia crassipes, Metroxylon sagu und Gräsern. Das Angebot von Futter war ebenfalls attraktiv für die Fische, insbesondere unter traditionellen Pfahlhäusern, den Wurzeln einiger Pflanzen, Schmutz, Abfall und Holzresten.  Pollen und Insekten waren ebenfalls eine bedeutende Nahrungsquelle für die Fische, sowie auch die Larven von Wasserinsekten und Algen.  Pflanzwurzeln waren ebenfalls  als Rückzugs- und Aufzuchtsgebiet sowie als Spielplatz attraktiv für die Fische. Die Fische  vermieden Bereiche mit hohen Lichtintensitäten und zogen schattige Gebiete in tiefem Wasser vor. Diese Faktoren beeinflussten die Verbreitung der Regenbogenfische in den Habitaten und konsequenterweise auch ihre Anzahl.  Menschliche Aktivitäten haben Einfluss auf die Qualität des Habitats und des Wassers in und um den Sentanisee. Obwohl die Wasserqualität keinen signifikanten Einfluss auf die Verbreitung der Regenbogenfische hat, dank seiner Fähigkeit, sich auch an schlechtere Konditionen anzupassen, wird eine zunehmende Verschmutzung doch als Bedrohung gewertet.  Zunehmende Verschmutzung des Wassers wird sich in einer Verschlechterung des Ökosystems zeigen und wird dazu führen, dass die Arten um geringere Ressourcen konkurrieren müssen. Das wird ultimativ zum Aussterben von endemischen Arten führen, von denen der rote Regenbogenfisch nur ein Vertreter ist. Deshalb sollte der Sentani See prioriär als Naturschutzgebiet in Papua behandelt werden, um einheimische und endemische Arten zu schützen. Die Ergebnisse dieser Studie liefern Grundlagen Daten für den Schutz des roten Regenbogenfisches im Sentani See. Somit erhalten Politiker Strategien zum Erhalt des Habitats, Möglichkeiten Verschmutzung einzudämmen, und Kommunen zum Naturschutz zu motivieren. Weitere Studien werden benötigt, um das Verhältnis des roten Regenbogenfisches und seine Vorlieben, sowie seine Anfälligkeiten bestimmten Noxen gegenüber  zu erforschen. Verschiedene Möglichkeiten der Kontrolle der Verschmutzung sollten ebenfalls erforscht werden. Andere Regionen des Sees, die in dieser Studie nicht erforscht werden konnten, sollten überwacht werden. Unabhängig von den bearbeiteten Untersuchungen am Ökosystem des "Sentani Sees" als Teil eines ganzheitlichen "Sentani See Programms" sollten weitere Studien zur Wasserqualität und insbesondere zum Einfluß anthropogener Umweltverschmutzung auf Flora und Fauna angestellt werden. Eine Überwachung des gesamten Sees zur Bestimmung der Ökologie wäre sinnvoll, damit ein Gesamtprogramm zur ökologischen Rehabilitation folgen kann.