Paulus und das Judentum

no abstrac

Die altassyrischen und hethitischen Gesetze und das A.T

no abstrac

Four Discourses of Digital Rights : Promises and Problems of Rights-Based Politics

The notion of digital rights has recently generated a number of political declarations and civil society initiatives across the world. By critically examining these declarations and academic debates on digital rights, this article asks: Why is it that information policy issues are increasingly framed in terms of individual rights? And on what understandings of rights do various political, corporate, and civil society declarations of digital rights rest? The article identifies four discourses of digital rights, linked to different ideological assumptions and political contexts. Finally, possible limitations and pathologies of the rights discourse are discussed.Peer reviewe

Kuvataideopettajien kertomuksia ammattiin johtaneista poluista

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisten polkujen kautta kuvataideopettajat ovat päätyneet heidän ammattiinsa. Tarkastelen kuvataideopettajien kokemuksia narratiivisen lähestymistavan kautta. Tutkimukseni etsii vastauksia kysymyksiin, millaisia polkuja tutkittavat ovat kulkeneet kohti kuvataideopettajan ammattia sekä, millainen juonirakenne on kuvataideopettajien kertomuksissa. Tutkin noviisivaiheessa olevia kuvataideopettajia, joilla on työkokemusta kuvataideopettajan ammatissa 0–5-vuotta. Keräsin aineistoni Facebookin julkisesta Kuvataideopettajat KUVIS -ryhmästä, yksityisestä Kuvataideopettajat KUVIS ry:n asiantuntijayhdistyksen Facebook -ryhmästä sekä tämän asiantuntijayhdistyksen sähköpostilistalta. Kirjoituspyyntööni vastasi kuusi kuvataideopettajaa. Tutkimukseni on narratiivis-omaelämäkerrallinen tutkimus, sillä se käsittää kuvataideopettajien kertomukset omaelämäkerrallisesta näkökulmasta. Omaelämäkertomukset ovat teemakirjoituksia, koska kuvataideopettajat kirjoittavat elämästään kuvataideopettajuuden näkökulmasta. Tarkastelen narratiivisen analyysin avulla, millaisten kokemusten kautta kuvataideopettajat päätyivät heidän ammattinsa. Käytän analyysissä Hollandin (1985) ammatinvalintateoriaa, Stetsin ja Burken (2000) sosiaalista identiteettiteoriaa ja identiteettiteoriaa sekä Ting-Toomeyn (2015) identiteettineuvotteluteoriaa. Tämän jälkeen tarkastelen kertomusten juonirakennetta McAdamsin (1996) ja Polkinghornen (1995) kriteerien pohjalta. Kuvataideopettajien polut rakentuvat erilaisista tekijöistä. Jokainen opettaja on ollut kiinnostunut taiteesta ja tehnyt sitä joko lapsuudesta tai nuoruudesta alkaen itsenäisesti tai kuvataidekoulussa. Yläasteella ja lukiossa valittiin kuvataide valinnaiseksi oppiaineeksi sekä osa kävi kuvataidelukion. Osalle lapsuuden ja nuoruuden kuvataideopettajat toimivat esikuvina. He ovat kokeneet matkansa varrella haasteelliseksi muun muassa heikon koulumenestyksen opettajan roolin kannalta, ulkoapäin määritellyn identiteetin naissukupuolessa ja taiteilijuudessa sekä sivupoluille astumisen. He ovat Hollandin (1985) ammatinvalintateorian mukaan kaikki taiteellisia persoonallisuustyyppejä ja osa sosiaalisia persoonallisuustyyppejä. Heidän ammatinvalintaansa ohjasi halu taiteelliseen ammattiin, halu yhdistää sosiaalisuus ja taiteellisuus ammatiksi, halu innostaa muita ja tehdä samaa kuin lukion kuvataideopettaja, halu valita itselle luonteva opettamisen ammatti ja halu olla jotain muuta kuin ammattitaiteilija. Punaisena lankana kaikkien poluilla näkyy mielenkiinto taidetta kohtaan sekä oman taiteellisen persoonallisuustyypin ja taiteellisten ympäristöjen yhteensovittaminen eri tavoin elämän eri vaiheissa. Tutkimus osoittaa, että oman polun löytäminen ei tapahdu suoraviivaisesti, jolloin koulutuspoliittiset päätökset nopeuttaa ja tehostaa koulutusvalintapäätöksiä voivat olla ongelmallisia ammatinvalinnan prosessimaisen luonteen takia

"Mä elin vaan järjettömästi sitä koulua varten" - Neljän luokanopettajan kokemuksia työuupumuksesta

Suomessa opettajilla on suurempi todennäköisyys sairastua työuupumukseen kuin millään muulla ihmissuhde- ja korkeakoulutetulla alalla (Hakanen, Bakker & Schaufeli 2006, 496). Luokanopettajan työhön kohdistuukin yhä enemmän vaatimuksia niin yhteiskunnan, kuntien kuin perheidenkin taholta. Koulutukseen tehdyt leikkaukset ja muuntuvat oppimisympäristöt vaativat opettajilta muuntautumiskykyä ja voimavaroja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työuupumuksen kokeneiden luokanopettajien kokemuksia uupumuksesta sekä parantumisprosessista. Tutkimuskysymykset olivat: 1. Millaisia kokemuksia luokanopettajilla oli työuupumukseen johtaneista syistä ja sen alkuvaiheesta 2. Miten luokanopettajat kuvailevat työuupumuksen aikaisia kokemuksiaan? 3. Millaisia kokemuksia luokanopettajilla oli työuupumuksesta toipumisesta ja työhön palaamisesta? Tässä tutkimuksessa aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Tutkimukseen osallistui neljä työuupumuksen takia sairauslomalla ollutta henkilöä, jotka uupumuksen aikaan työskentelivät luokanopettajina. Vastaajien viimeisimmästä työuupumussairauslomasta oli kulunut vähintään viisi kuukautta. Haastattelut analysoitiin hyödyntäen juonirakenneanalyysiä, jonka perusteella kokemuksista oli löydettävissä yhteisiä piirteitä. Työuupumuksen prosessista on tehty vaiheittaisia malleja myös aikaisemmissa tutkimuksissa, mutta tämän tutkimuksen tavoitteena oli raportoida näiden käännekohtien merkitys haastateltaville itselleen ja näin lisätä inhimillistä ymmärrystä opettajien uupumuksesta. Aikaisemmissa tutkimuksissa työuupumuksen tyypillisiksi oireiksi on todettu uupumusasteinen väsymys, kyyninen asenne työtä kohtaan sekä ammatillisen itsetunnon heikkeneminen. Haastateltavien kertomuksista oli havaittavissa työuupumuksen tyypilliset oireet, mutta tarinoissa korostui eniten fyysinen ja emotionaalinen uupumus. Kuormittumisen taustalla nähtiin ennen kaikkea töiden suuri määrä ja tukiresurssien puute suhteessa oppilasmäärään. Työn vaatimukset koettiin siis liian suuriksi suhteessa työntekijälle tarjottuihin vaikutusmahdollisuuksiin ja heidän henkilökohtaisiin voimavaroihinsa. Jokaisen haastateltavan kertomuksesta oli löydettävissä alkuvaiheen ja nykyisen tilanteen lisäksi neljä vaihetta käännekohtineen, joilla oli merkittävä joko positiivinen tai negatiivinen vaikutus uupumusprosessiin. Käännekohdat olivat yksilöllisiä tapahtumia, mutta niiden merkitys ja herättämät tunteet olivat samankaltaisia kaikilla haastateltavilla. Opettajat kuvailivat uupumuksen olleen raskas, mutta opettavainen kokemus, joka muutti asennetta työhön olennaisesti. Vastaajat toivat esille, että vaikka työuupumus voi uusiutua, kuormituksen hallintaan on myös aiempaa parempia välineitä. Korostettiin, että opettajuus oli edelleen tärkeä osa identiteettiä, vaikka sitä oli pohdittu kriittisestikin ammattilaisen tuella. Luokanopettajan ammattiryhmään kohdistuu jatkuvasti suuria vaatimuksia. Ongelmiin on puututtava konkreettisilla toimilla mahdollisimman pian. Resurssipula ja opettajien kuormitus heijastuvat väistämättä lasten kehitykseen ja oppimiseen. Opettajien työhyvinvointia on tärkeää tutkia myös tulevaisuudessa, jotta alalle riittää jatkossakin motivoituneita hakijoita ja nykyisten työntekijöiden ammattitaitoa voidaan hyödyntää kestävällä tavalla

The controlled handover process of the technical building services in multistorey apartment block

Toimivien talotekniikkajärjestelmien avulla taataan asuinkerrostaloon hyvät asumisolosuhteet. Tämän vuoksi ennen asukkaiden muuttoa ja järjestelmien lopullista käyttöönottoa käydään läpi luovutusprosessi, jonka avulla varmistetaan suunnitelmien mukainen toteutus sekä tarvittavat käyttö- ja ylläpitovalmiudet. Luovutusprosessi koostuu kymmenistä eri tehtävistä ja tarkastuksista, joiden suorittamisesta vastaavat pääsääntöisesti talotekniikkaurakoitsijat järjestelmäkohtaisesti. Tyypillisellä asuinkerrostalotyömaalla on 7-10 talotekniikkaurakoitsijaa ja luovutusprosessin tehtävät ja tarkastukset täytyy suorittaa tietyssä järjestyksessä noin 3-4 kuukauden ajanjakson aikana ennen luovutusta. Urakoitsijoiden lisäksi talotekniikan luovutusprosessiin osallistuu myös perustajaurakoitsija, jolla on työmaan johtovelvollisuus eli se vastaa talotekniikan luovutusprosessin johtamisesta, vaikka ei itse suorittaisikaan tehtäviä tai tarkastuksia. Muun muassa näiden piirteiden takia talotekniikan luovutusprosessissa on havaittu ongelmia, joiden takia kohdeyrityksen luovutusprosessia haluttiin kehittää tämän tutkimuksen avulla sellaiseksi, että luovutusprosessi saadaan suoritettua varmasti tarpeeksi laajana ja aikataulun mukaisesti ennen talon luovutusta asukkaille. Kirjallisuustutkimuksen avulla selvitettiin aluksi perustietoa talotekniikan luovutusprosessista sekä luovutusprosessilta vaadittava sisältö. Tämän jälkeen tutkimuksen empiirisessä osuudessa selvitettiin teemahaastatteluiden avulla kohdeyrityksen luovutusprosessin kulku sekä siihen liittyvät ongelmat. Suurin ongelma oli, että tehtäviä ja tarkastuksia ei suoritettu tai ei voitu suorittaa luovutusaikataulun mukaisina ajankohtina. Painavimpina syinä tähän ongelmaan olivat aikataulun toteutuskelvottomuus sekä osapuolien sitoutumattomuus aikatauluun. Tutkimuksen tuloksena kohdeyrityksen nykyistä talotekniikan luovutusprosessia kehitetään siten, että talotekniikan luovutusaikataulun teossa hyödynnetään talotekniikkaurakoitsijoiden ammattitaitoa aikaisempaa enemmän. Näin talotekniikan luovutusaikataulusta saadaan toteutuskelpoinen. Lisäksi luovutusaikataulun valvontaprosessia muutetaan ja tarkemman prosessikuvauksen ansiosta perustajaurakoitsijan työnjohtajien ohjausmahdollisuudet paranevat. Työn tulos on kuvattu kokonaisuudesssaan tarkasti luvussa 7