Konepajavalmistettujen hitsattujen liitosten väsymiskestävyys

This thesis consisted of fatigue life testing of BW, LCX and LG welds that were produced by four different companies and tested under a constant stress range. The specimens were scanned with various methods (laser, Hexagon and Winteria), and the obtained scanning results were then ported to Femap in order to determine various factors, such as SCFs, that would be used in the calculations. As the specimens have some angular distortions due to the welding process, strain gauges were used to determine the amount of bending stress that these distortions caused. As the specimens were being tested, they had strain gauges attached to them that would determine the total strain in the measuring area. After this the Femap models would be exposed to pure membrane stress, and by comparing these two differing results, the amount of bending stress could be determined. Both the nominal and hot spot methods overestimated the fatigue performance results, which indicates that the stress concentration factors are necessary factors to consider if one wants to achieve reliable fatigue life predictions. ENS and 4R performed somewhat below the expectations, but ENS ended up being the better method as it ended up giving more reliable 50 % survival probability results. However, 4R seems like it could be the better method out of the two in the future, as its calculation values can be tweaked, and said tweaking moved the results in a better direction.Tämä työ koostui BW-, LCX- ja LG-hitsien väsymistestauksesta. Nämä hitsit olivat neljän eri yrityksen valmistamia, ja ne testattiin vakiojännitysvaihtelulla. Kappaleet skannattiin erilaisilla menetelmillä (laser, Hexagon ja Winteria), ja saadut skannaustulokset siirrettiin sitten Femap:iin jotta erilaiset tekijät, kuten jännityskonsentraatiotekijät, saatiin määritettyä laskentaa varten. Koska kappaleissa oli hitsauksen takia kulmavetäymiä, venymäantureita käytettiin näiden muodonmuutosten aiheuttamien taivutusjännitysten määrittämiseen. Kun kappaleita testattiin, niihin oli kiinnitetty venymäantureita, jotka mittasivat kokonaisjännityksen mittausalueelta. Tämän jälkeen Femap-mallit altistettiin puhtaalle kalvojännitykselle, ja taivutusjännityksen määrä voitiin määrittää vertaamalla näitä kahta tulosta. Sekä nimellis- että hot spot -menetelmät antoivat liioitellun positiivisia tuloksia, mikä osoittaa, että jännityskonsentraatiotekijät ovat välttämättömiä tekijöitä väsymiskestävyydessä, jotka on otettava huomioon, jos halutaan saavuttaa luotettavat väsymiskestävyyden ennusteet. ENS ja 4R suoriutuivat odotettua heikommin, mutta lopulta ENS oli parempi menetelmä koska se tuotti luotettavampia 50 % kestämistodennäköisyystuloksia. Tästä huolimatta 4R näyttää sellaiselta menetelmältä, että se voisi olla parempi näistä kahdesta vaihtoehdosta tulevaisuudessa, koska sen laskenta-arvoja voidaan muokata, mikä näytti vaikuttavan tuloksiin positiivisesti

Näkökulmaa etsimässä : ludonarratiivisen kameran tunnistaminen ja analysoiminen pelissä Death Stranding

Tutkielmassa perehdytään virtuaalisessa pelitilassa toimivan kameran ja pelitutkimuksen ongelmaan. Pelikonsoleilla ja tietokoneilla koettavat pelit ovat ensisijaisesti visuaalisia teoksia, joiden tapahtumia pelien sisäiset kamerat välittävät. Tämä on innoittanut pelitutkijoita tarkastelemaan pelejä elokuvatieteellisin termein. 90-luvulle tultaessa pelien kameratutkimus törmäsi merkittävään ongelmaan. Elokuvallisen, ennalta määrättyjä leikkauksia noudattavan kameran sijaan nykypelit omaksuivat omanlaisensa pelikameran. Se poisti leikkaukset sekä staattiset kuvakulmat ja antoi pelaajille vallan ohjata kameran toimintaa. Elokuvallista analyysia pakenevan pelikameran tarkastelun jatkamiseen ei ollut työvälineitä. Sittemmin pelitutkimus on keskittynyt korostamaan pelaajan toiminnallisuuden merkitystä kysymällä, mitä pelaaja voi tietyssä pelissä tehdä. Tämän tutkielman hypoteesiin kuuluu, ettei tuo kysymys riitä, vaan on palattava kameran käsitteeseen kysymällä lisäksi, miten tuo kaikki näytetään. Death Stranding -peliä (2019) aineistona käyttäen tarkoituksena on rakentaa nykypelien kameran analyysiin soveltuva työväline. Tavoitteen saavuttamiseksi tutkimuksessa yhdistetään kaksi teoreettista lähestymistä. Edward Braniganin teos Point of View (1984) antaa tutkimukselle pohjan tarkastella kameraa liikuttamisvapaudesta huolimatta osana tiettyä näkökulmaa. Kun tämä tuodaan osaksi Espen Aarsethin artikkelissa ”A Narrative Theory of Games” (2012) määrittelemiä peliteoksen muodostamia ulottuvuuksia, saadaan tulokseksi uusi teoreettinen työväline. Ludonarratiiviseksi kameraksi nimetty käsite muodostaa tämän tutkimuksen tuloksen. Sillä tarkoitetaan kameraa, jolla on niin tarinallisia kuin pelillisiä ominaisuuksia. Koko teosta määrittäen se vaikuttaa siihen, miten peli nähdään ja kenen näkökulmasta. Ludonarratiivinen kamera antaa pelaajalle vapautta pelimaailman havainnoinnissa, mutta mielenmaisemallisen subjektiivisuuden avulla se pitää huolen tiettyjen merkitysten syntymisestä sekä pelaajan huomion kiinnittämisestä relevantteihin asioihin. Aineistona toimivan Death Stranding -pelin osalta havaitaan, kuinka ludonarratiivinen kamera esittää pelin maailmassa liikkumisen ratkaistavissa olevana ongelmana. Pärjäämisessä keskeistä on, kuinka pelaaja kykenee käsittelemän kameran välittämää tietoa. Tutkimuksen lopussa annetaan ohjeet, kuinka jatkotutkimuksessa ludonarratiivista kameraa voidaan soveltaa yhtä peliä laajempiin aineisto-otantoihin

Determining the equivalent thickness for the two-thickness plate structure

Työn tavoitteena oli alustaa syksyllä 2017 alkavaa Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkimustyötä levyrakenteista, joissa on kaksi eripaksuista levynpuolikasta ja jotka korvataan yhdellä ekvivalentilla paksuudella. Tämä tehtiin ensisijaisesti tutkimalla, mitkä tekijät vaikuttavat ekvivalentin paksuuden muutokseen. Lisäksi yritettiin selvittää, voitaisiinko tämä ekvivalentti paksuus laskea pelkästään lähtötietojen pohjalta. Tutkimuksessa tarkistettiin aluksi käytettyjen mallinnusohjelmien ja teorian toimivuus, jonka seurauksena tutkimus rajattiin nivellettyihin tuentoihin rakenteissa, joissa ei ole negatiivisia jännityksiä. Tutkimuksen edetessä selvisi, että tuentatavalla ja jännityksen määrällä ei ollut huomattavaa vaikutusta. Todelliset vaikuttajat olivat, suurimmasta pienimpään, levynpuolikkaiden paksuudet, leveydet ja jännitysjakauma. Lopuksi löydettiin yksi painotetun keskiarvon kaava, joka antaa suurin piirtein oikean paksuuden, kun jännityssuhde on 0,5 ja maksimi sijaitsee paksulla puoliskolla.The aim of the thesis was to initialize the research work of Lappeenranta University of Technology in the autumn of 2017 on plate structures with two separate pairs of plates with separate thicknesses, which are replaced by one equivalent thickness. This was done primary by examining which factors affect the change in equivalent thickness. In addition, an attempt was made to determinate whether this equivalent thickness could be calculated solely on the basis of the initial data. The study first reviewed the functionality of the modeling programs and the theory used, which resulted in the study of articulated support structures with no negative stresses. As the research progressed, it became clear support structure and the amount of stress did not have a significant impact. Actual influences were, from the largest to the smallest, the plate thickness, widths and the stress distribution. Finally, a weighted average formula was found which gives roughly the right thickness when the stress ratio is 0.5 and the maximum is located in the thick half

Ikääntyneet eristyksissä: Kehysanalyysi vanhenemisen paikoista koronaviruspandemian ensimmäisessä aallossa Helsingin Sanomien uutisoinnissa

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ikääntyneiden asumista ja hoivaa koronaviruspandemian ensimmäisessä aallossa. Tarkoituksena on selvittää, millä tavalla vanhenemisen paikkoja, eli ikääntyneiden koteja ja hoivalaitoksia, tarkastellaan uutisoinnissa keväällä ja alkukesästä 2020, kun koronaviruspandemia rantautui Suomeen. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Miten ikääntyvien koteja ja laitoksia kehystetään ikääntymisen ja asumisen paikkoina koronaviruspandemian ensimmäisessä aallossa uutismediassa? Mitkä kotia ja laitosta koskevat vallitsevat merkitykset tulevat uusinnetuiksi ja haastetuiksi vanhusväestöä koskevassa pandemiauutisoinnissa? Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat paikka, koti, laitos, hoiva ja asuminen. Analyysimenetelmänä käytetään teemoittelua ja kehysanalyysia. Tutkimusaineisto koostuu 94 uutisesta, jotka on julkaistu Helsingin Sanomien verkkosivuilla maaliskuun alusta kesäkuun loppuun vuonna 2020. Uutisaiheiden teemoittelun avulla muodostettiin kuusi kategoriaa, jotka ovat koronavirukselta suojautuminen ikääntyneiden palveluissa, tauti- ja kuolemantapaukset hoivakodeissa, ikääntyneiden avun järjestäminen, ikääntyneiden arki ja tunnelmat, koronapandemian ja rajoitusten haitat ja ongelmallisuus sekä ikääntyneiden aktiviteetit ja yhteydenpito korona-aikana. Visuaalisen kuvaston teemoittelun avulla muodostettiin seitsemän kategoriaa: asiantuntijat, kasvottomat vanhukset, ikääntyneet turvavälin päästä, hoivalaitokset ulkopuolelta, auttajat työssään, aktiiviset ikääntyneet sekä graafiset kuvat. Teemoittelun pohjalta muodostetaan kolme kehystä, joiden avulla vanhenemisen paikkoja kuvataan uutisissa koronaviruspandemian alkuvaiheessa. Nämä ovat suojelun kehys, hyvinvoinnin kehys sekä oikeudenmukaisuuden kehys. Suojelun kehys on uutisoinnissa hyvin vahva, mikä näkyi myös hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden kehyksiä käyttävissä uutisissa. Uutisoinnissa uusinnettiin ja haastettiin monia kotia ja laitosta koskevia vallitsevia merkityksiä. Etenkin hoivakotien laitosmaisuus korostui ja monia laitokseen liitettyjä merkityksiä uusinnettiin pandemiauutisoinnissa, mikä haastoi hoivakotien kodinomaisuuden. Toisaalta hoivakotien sisä- ja ulkopuolisen maailman erottaminen toisistaan ei ollut yksioikoista. Kotiin liitetyt merkitykset tulivat usein haastetuiksi uutisoinnissa, vaikkakin kotiin liitetty turvallisuus korostuikin koronapandemian aikana suhteessa ”vaaralliseen” ulkomaailmaan. Myös ero hoivakotien ja kotien välillä tuli uutisoinnissa näkyville esimerkiksi asukkaiden oman tilan ja elämän hallinnassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat ikääntyneiden kotien ja laitosten rajojen häilyvyyden, mikä haastaa tarkastelemaan esimerkiksi kotona asumisen ihannetta ja hoivakotien yhteyksiä ”ulkomaailmaan” uudella tavalla. Jatkotutkimuksen aiheina nostetaan esiin kotikeskeistä arkea elävien ikääntyneiden kodin käsitykset ja asuintoiveet sekä vanhenemisen paikkojen kehykset julkisessa keskustelussa ”normaalioloissa”