On the dual motivic Steenrod algebra over number rings

Masteroppgave i matematikkMAT399MAMN-MA

Kivun ja kiitoksen tarinoita : lääkäreiden ja kätilöiden kuvaukset blogeissa julkaistuissa synnytyskertomuksissa

Tässä tiedeviestinnän pro gradu -työssä tutkitaan synnytystä äitien kertomana. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi, joka katsoo, että todellisuutta rakennetaan ja muovataan kielen avulla. Kun äidit muistelevat synnytyksiään, he paitsi kertovat tapahtumista myös konstruoivat kulttuurista kuvaa synnytyksestä. Tutkimusmetodina on sisällönanalyysi. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia synnytyskertomukset ovat rakenteeltaan ja miten äidit kuvailevat lääkäreitä ja kätilöitä. Taustaoletuksena on, että äidit ovat oman synnytyksensä parhaita asiantuntijoita. Tutkimusaineistona on 19 äitien kirjoittamaa ja julkisissa blogeissa julkaistua synnytyskertomusta. Synnytyskertomukset ovat rakenteeltaan hyvin samanlaisia. Kertomukset etenevät pohjustuksen ja latenssi- ja avautumisvaiheen kuvailujen jälkeen synnytyksen aktiiviseen vaiheeseen ja ponnistukseen. Henkisten ja fyysisten ponnistusten jälkeen syntyy lapsi, jonka äiti saa rinnalleen. Lopuksi äiti kuvailee vointiaan ja synnytystään ja kertoo olevansa kiitollinen kätilöille, lääkäreille ja tukihenkilölleen. Aineistoon sisältyy kahdeksan keisarileikkausta eli sektiosynnystä (noin 42 % aineiston synnytyksistä). Vuosittain noin 16–17 % lapsista syntyy Suomessa sektiolla. Sektiosynnytykset ovat siis tässä aineistossa yliedustettuja. Aineistoon kuuluu yksi kaksossynnytys. Lääkäri-ilmauksia on aineistossa 81 ja kätilöilmauksia lähes kaksinkertainen määrä, 154. Ilmaukset on koodattu sisällönanalyysin keinoin. Analyysi etenee alkuperäisestä ilmauksesta pelkistettyyn ilmaukseen ja sen jälkeen ala-, ylä- ja pääkategoriaan. Sekä lääkärit että kätilöt esiintyvät kertomuksissa kahdessa roolissa; aktiivisina toimijoina ja toiminnan kohteina. Heidän roolinsa kuitenkin eroavat selvästi toisistaan. Kun lääkäri esiintyy aktiivisena toimijana, hän yleensä joko saapuu paikalle (28,4 %) tai kommunikoi (28,4 %). Kätilö puolestaan kommunikoi (52,6 %) tai tekee työtään (25,3%). Kätilö saapuu paikalle vain neljästi (2,6 %). Lääkärit ja kätilöt kommunikoivat hyvin eri tavoin. Lääkäri keskustelee synnyttäjän kanssa vapaamuotoisesti vain kolmessa lainauksessa. Muut keskustelut liittyvät synnytyksen edistymiseen ja hoitotoimenpiteisiin. Lääkäri ei kannusta tai tsemppaa yhdessäkään lainauksessa, mutta hän toteaa, sanoo ja rauhoittelee. Kätilö puolestaan kertoo tapahtumista, ehdottaa kivunlievitystä, kysyy lupaa, kannustaa ja vitsailee. Kätilön ja synnyttäjän välinen kommunikointi on tasavertaista ja kahdensuuntaista. Lääkäri esiintyy toiminnan kohteena useammin kuin kätilö, sillä lääkäristä puhutaan silloinkin, kun hän ei ole paikalla. Häntä myös konsultoidaan, tai hänet pyydetään paikalle. Kätilöä ei tarvitse kutsua paikalle, sillä hän on jo läsnä. Kun synnyttäjät kuvailevat hoitohenkilökuntaa, he käyttävät lääkäreistä adjektiiveja reipas, rempseä, sympaattinen ja komea. Kätilöitä kuvataan muun muassa sanoilla ihana, fantastinen, taitava ja huippusympaattinen. Lähes kaikki lääkäri- ja kätilökuvaukset ovat myönteisiä

Sapere-ravitsemuskasvatusmenetelmän näkyminen kouluruokailussa

Sapere on alkujaan ranskalainen ruokakasvatusmenetelmä, joka on levinnyt 2000-luvulla myös Suomeen. Se pyrkii herättämään lasten luontaisen kiinnostuksen ruokaa ja ruoka-aineita kohtaan painottamalla erilaisia aistiharjoituksia, ruokailoa ja ruoasta puhumista. Tavoitteena on, että Saperea hyödynnettäisiin suomalaisessa ruokakasvatuksessa monipuolisesti aina varhaiskasvatuksesta peruskoulun ylimmille luokille asti. Kouluruokailu on merkittävä osa koulujen ruoka- ja ravitsemuskasvatusta, joten on luonnollista tutkia, näkyykö Sapere-ajattelu tämän päivän kouluruokailussa. Tutkimuksen tavoitteena oli saada selville, näkyvätkö Sapere-menetelmän pääteemat kouluruokailussa. Tutkittuja teemoja olivat lapsilähtöisyys ja lapsen osallistaminen, eri aistien hyödyntäminen, lapsen ilmaisun kuunteleminen ja tukeminen, ruokailo, ruokakulttuurin tukeminen sekä kiireetön ja viihtyisä ruokailuympäristö. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttavat lasten ruokavalintoihin kouluruokailussa. Tutkimus oli toiminnallinen tapaustutkimus, jossa oli piirteitä fenomenografisesta lähestymistavasta. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin, joihin osallistui yksitoista 2. luokkalaista lasta. Haastattelut toteutettiin kouluruokailun yhteydessä lasten koulupäivien aikana. Haastatteluaineisto litteroitiin, ja sille toteutettiin teorialähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimustulosten mukaan Sapere-menetelmän pääteemat toteutuvat kouluruokailussa vain osittain. Esimerkiksi ruokailo sekä kiireetön ja viihtyisä ruokailuympäristö toteutuivat tutkimuksessa hyvin. Sen sijaan lapsilähtöisyys ja lapsen osallistaminen eivät tutkimuksen mukaan näy juurikaan tämän päivän kouluruokailussa. Tärkeimmiksi ruokavalintoihin vaikuttaviksi tekijöiksi mainittiin ruoan maku ja aiemmat kokemukset kyseisestä ruoasta, joten tulokset noudattivat pääasiassa aiempaa kirjallisuutta aiheesta. Tutkimuksen luotettavuutta lisäsi tutkimuksen toteuttaminen aidossa kouluruokailuympäristössä, jossa oppilaat pääsivät luontevimmin kertomaan kokemuksiaan ruokailusta. Tutkimuksen luotettavuutta olisi voinut vielä parantaa ottamalla rinnalle jonkin toisen aineistonkeruumenetelmän, esimerkiksi havainnoinnin. Tutkimuksessa saatiin arvokasta tietoa kouluruokailusta. Tulevaisuuden kouluruokailua tulisi kehittää lapsilähtöisempään suuntaan. Myös muita tutkimuksessa käsiteltyjä Saperen teemoja tulisi huomioida kouluruokailussa entistä paremmin

Use of lumpfish for sea-lice control in salmon farming: challenges and opportunities

Efficient sea-lice control remains one of the most important challenges for the salmon farming industry. The use of wrasse (Labridae) as cleaner fish offers an alternative to medicines for sea-lice control, but wrasse tend to become inactive in winter. Lumpfish (Cyclopterus lumpus) continue to feed on sea-lice at low temperatures, and commercial production has escalated from thousands of fish in 2010 to well over 30 million juveniles deployed in 2016. However, production still relies on the capture of wild broodstock, which may not be sustainable. To meet global industry needs, lumpfish production needs to increase to reach c. 50 million fish annually and this can only come from aquaculture. We review current production methods and the use of lumpfish in sea cages and identify some of the main challenges and bottlenecks facing lumpfish intensification. Our gap analysis indicates that the areas in most need of research include better control of maturation for year-round production; formulation of appropriate diets; artificial selection of elite lines with desirable traits; and development of vaccines for certified, disease-free juvenile production. The welfare of farmed lumpfish also needs to be better quantified, and more information is needed on optimal densities and tank design. Finally, the risk of farmed lumpfish escaping from net pens needs to be critically assessed, and we argue that it might be beneficial to recover cleaner fish from salmon cages after the production cycle, perhaps using them as broodstock, for export to the Asian food markets or for the production of animal feeds

Ulike administreringsmetoder for DNA-vaksine rettet mot lakselus (Lepeophtheirus salmonis) hos atlantisk laks (Salmo salar)

Masteroppgave i fiskehelseFISK399MAMN-FIS

Kivun ja kiitoksen tarinoita:lääkäreiden ja kätilöiden kuvaukset blogeissa julkaistuissa synnytyskertomuksissa

Tiivistelmä. Tässä tiedeviestinnän pro gradu -työssä tutkitaan synnytystä äitien kertomana. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi, joka katsoo, että todellisuutta rakennetaan ja muovataan kielen avulla. Kun äidit muistelevat synnytyksiään, he paitsi kertovat tapahtumista myös konstruoivat kulttuurista kuvaa synnytyksestä. Tutkimusmetodina on sisällönanalyysi. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia synnytyskertomukset ovat rakenteeltaan ja miten äidit kuvailevat lääkäreitä ja kätilöitä. Taustaoletuksena on, että äidit ovat oman synnytyksensä parhaita asiantuntijoita. Tutkimusaineistona on 19 äitien kirjoittamaa ja julkisissa blogeissa julkaistua synnytyskertomusta. Synnytyskertomukset ovat rakenteeltaan hyvin samanlaisia. Kertomukset etenevät pohjustuksen ja latenssi- ja avautumisvaiheen kuvailujen jälkeen synnytyksen aktiiviseen vaiheeseen ja ponnistukseen. Henkisten ja fyysisten ponnistusten jälkeen syntyy lapsi, jonka äiti saa rinnalleen. Lopuksi äiti kuvailee vointiaan ja synnytystään ja kertoo olevansa kiitollinen kätilöille, lääkäreille ja tukihenkilölleen. Aineistoon sisältyy kahdeksan keisarileikkausta eli sektiosynnystä (noin 42 % aineiston synnytyksistä). Vuosittain noin 16–17 % lapsista syntyy Suomessa sektiolla. Sektiosynnytykset ovat siis tässä aineistossa yliedustettuja. Aineistoon kuuluu yksi kaksossynnytys. Lääkäri-ilmauksia on aineistossa 81 ja kätilöilmauksia lähes kaksinkertainen määrä, 154. Ilmaukset on koodattu sisällönanalyysin keinoin. Analyysi etenee alkuperäisestä ilmauksesta pelkistettyyn ilmaukseen ja sen jälkeen ala-, ylä- ja pääkategoriaan. Sekä lääkärit että kätilöt esiintyvät kertomuksissa kahdessa roolissa; aktiivisina toimijoina ja toiminnan kohteina. Heidän roolinsa kuitenkin eroavat selvästi toisistaan. Kun lääkäri esiintyy aktiivisena toimijana, hän yleensä joko saapuu paikalle (28,4 %) tai kommunikoi (28,4 %). Kätilö puolestaan kommunikoi (52,6 %) tai tekee työtään (25,3%). Kätilö saapuu paikalle vain neljästi (2,6 %). Lääkärit ja kätilöt kommunikoivat hyvin eri tavoin. Lääkäri keskustelee synnyttäjän kanssa vapaamuotoisesti vain kolmessa lainauksessa. Muut keskustelut liittyvät synnytyksen edistymiseen ja hoitotoimenpiteisiin. Lääkäri ei kannusta tai tsemppaa yhdessäkään lainauksessa, mutta hän toteaa, sanoo ja rauhoittelee. Kätilö puolestaan kertoo tapahtumista, ehdottaa kivunlievitystä, kysyy lupaa, kannustaa ja vitsailee. Kätilön ja synnyttäjän välinen kommunikointi on tasavertaista ja kahdensuuntaista. Lääkäri esiintyy toiminnan kohteena useammin kuin kätilö, sillä lääkäristä puhutaan silloinkin, kun hän ei ole paikalla. Häntä myös konsultoidaan, tai hänet pyydetään paikalle. Kätilöä ei tarvitse kutsua paikalle, sillä hän on jo läsnä. Kun synnyttäjät kuvailevat hoitohenkilökuntaa, he käyttävät lääkäreistä adjektiiveja reipas, rempseä, sympaattinen ja komea. Kätilöitä kuvataan muun muassa sanoilla ihana, fantastinen, taitava ja huippusympaattinen. Lähes kaikki lääkäri- ja kätilökuvaukset ovat myönteisiä

Report on the scientific eel fishery in Norway in 2017

publishedVersio

The three-dimensional prey field of the northern krill, Meganyctiphanes norvegica, and the escape responses of their copepod prey

In the north Atlantic, Meganyctiphanes norvegica feeds predominantly on copepods, including Calanus spp. To quantify its perceptual field for prey, and the sensory systems underlying prey detection, the responses of tethered krill to free-swimming Calanus spp. were observed in 3D using silhouette video imaging. An attack–which occurred despite the krill’s being tethered—was characterized by a pronounced movement of the krill’s antennae towards the target, followed by a propulsion and opening of the feeding basket. Frequency distributions of prey detection distances were significantly different in the light vs. the dark, with median values of 26.5 mm and 19.5 mm, respectively. There were no significant differences in the angles at which prey were detected by krill (relative to the predator’s longitudinal body axis) in the light vs. the dark. Prey detections were symmetrically distributed on either side of the predator, in both light and dark. However, significant asymmetry was found in the dorsal–ventral direction with 80% of the prey detections located below the midline of the krill’s body axis and, given the placement and orientation of the compound eyes, presumably outside its visual field of view. This indicates that, at least under these conditions, vision was not the main sensory modality involved in the detection of active prey by M. norvegica. However, under some circumstances, vision may provide supplemental information. Avoidance responses of copepod prey were nearly twice the velocity of their nominal background swimming speed (153 ± 48 and 85 ± 75 mm s−1, respectively), on average taking them 43 ± 16 mm away from the predator. This is far beyond the krill’s perceptual range, suggesting that the escape reaction provides an effective deterrent to predation (although perhaps less so for free-swimming krill). This information can be used to parameterize models that assess the role of krill as predators in marine ecosystems

Sluttrapport forskningsfangst etter ål (2018) - HI prosjekt 81333

Bakgrunn for prosjektet Europeisk ål er en viktig del av kystøkosystemet, spesielt i Sør-Norge. Anguilla anguilla er en katadrom fisk. Det vil si at den gyter i saltvann og vokser opp i ferskvann (gulålstadiet). Imidlertid vokser en god del av ålen som kommer til Norge opp i saltvann langs kysten. Etter gulålstadiet går ålen over i blankålstadiet. Om høsten, mens den fremdeles er seksuelt umoden, starter ålen gytevandringen. Den svømmer da ca. 6000 km for å nå tilbake til Sargassohavet hvor den gyter. I 2007 ble ål inkludert i CITES (Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora). Den omhandler arter som ikke nødvendigvis er truet av utryddelse, men der handel med arten må kontrolleres for å unngå en utnyttelse som er uforenlig med deres overlevelsesevne (se http://www.cites.org/eng/ plate / how.shtml). Oppføringen ble gjennomført i mars 2009. Etter den ble rødlistet som kritisk truet i Norge, ble alt fiske etter ål forbudt i Norge 1. juli 2009. Dette gjaldt også fritidsfiske. Ålebestanden i Norge har vært overvåket av Havforskningsinstituttet siden 1975. Fangst og innsats ble registrert i dagbøker frem til 2010. En del fiskere fikk dispensasjon til å fiske en gitt mengde ål etter at fiskeforbudet ble innført for at overvåkingen av ål skulle fortsette. På grunn av CITES regulering fikk imidlertid fiskerne problemer omsetningen av ål, da det ble ulovlig å importere ål inn til EU. Forskningsfangsten ble derfor avsluttet i 2010. I 2015 fikk ål en ny vurdering av Artsdatabanken, og ble oppført som VU (sårbar) i den Norske Rødlisten, hvor den hadde stått som CR (kritisk truet) siden 2006. I Fiskeridirektoratets «Handlingsplan 2016» vises det til at det er behov for mer kunnskap om bestandssituasjonen for ål, og at en overvåkningsfangst vil kunne bidra til dette. Det ble da startet et prosjekt med forskningsfangst for å vurdere endringer i lokale bestander. Formålet med prosjektet var å få oversikt over bestanden av Europeisk ål langs norskekysten, og i tillegg øke kunnskapen om biologiske egenskaper som alder ved kjønnsmodning (utvandring til gyteområdet), vekstparametere, parasittbelastning m.m. Denne kunnskapen kan forbedre rådgivningen for denne arten i Norge og bidra til ICES sin vurdering av hele bestanden. Prosjektet bestod av 3 deler: 1) registrering av fangst fra utvalgte fiskere; 2) merkeforsøk; 3) biologisk kunnskapsinnhenting (aldersbestemmelse, vekt, parasittbelastning). Dette er en sluttrapport for 2018 som oppsummerer aktivitetene og resultatene av: overvåkning av ål dette året.publishedVersio

A unifying hypothesis for the spawning migrations of temperate anguillid eels

Anguillid eels grow in freshwater but spawn in the open ocean. The cues that guide eels over long distances to the spawning area are unknown. The Earth's magnetic field can provide directional and positional information and is likely used by catadromous eels during their spawning migration; as magnetosensitivity and compass orientation have been reported in eels. To test whether this is theoretically possible, we compared the migratory routes of five species of temperate eels that undertake long migrations with the geomagnetic field of their distribution/spawning areas. We found that, regardless of the species and although routes are different between life stages, larvae of those species always drift along paths of increasing magnetic inclination and intensity, while adults follow reverse gradients. This is consistent with an imprinting/retracing hypothesis. We propose a general navigation mechanism based on larvae imprinting on a target magnetic intensity (or inclination) at the hatching area and on the intensity (or inclination) gradient during larval drift. Years later, adults retrace the magnetic route by following the gradient of decreasing total intensity (or inclination) values that occurs towards lower latitudes. As they reach the target value, adults switch to compass orientation to stay on the target isoline and reach the spawning area. The proposed mechanism fits for all temperate eels examined. Knowledge about navigational strategies of eels is important to evaluate the effectiveness of management strategies that involve stocking of juveniles displaced from one area to another to rebuild local populations.publishedVersio