Dairy Farm Management when Nutrient Runoff and Climate Emissions Count

We provide a theoretical framework and detailed bioeconomic simulations to examine privately and socially optimal dairy farm management in the presence of nutrient runoff and greenhouse gas emissions. Dairy farms produce milk by choosing herd size, diet, fertilization and land allocation between crops, as well as (discrete) manure storage and spreading technologies and the number of milking seasons. We show analytically that a critical radius emerges for the choice of land use between silage and cereal cultivation and fertilizer types (mineral and manure). Both privately and socially optimal manure application rates decrease with application distance. We characterize the optimal climate and water policy instruments for dairy farming. A detailed bioeconomic simulation model links farm management decisions with their impacts on climate and water quality. We numerically solve the social and private optima and the features of optimal climate and water policy instruments. We show that using only climate instruments provides considerable water co‐benefits, and in the same vein, the use of water quality instruments provides considerable climate co‐benefits. Climate policies lead to a reduction in herd size, as measures relating to manure management and spreading are relatively inefficient at reducing climate emissions. There is much more leeway for adapting to water policies than to climate policies, because dairy farms have multiple measures to reduce their nutrient loads.Peer reviewe

Helsingin viheralueiden koristeomenapuulajikkeita

It is known that there are many unique and old plant varieties in the green areas of Helsinki. Especially city gardener Bengt Schalin has been known for his love towards flowering shrubs and trees. During his time (1946-57) many plantations of new and interesting varieties took place. The city of Helsinki has nowadays realised the value of those old plants and has taken part to KESKAS-research at 1980’s. Later during Helsinki KESKAS-project seven crab apples (Malus) were selected for propagation. The purpose of this research was to find hardy and beautiful old crab apple trees among the population found in the parks of Helsinki, and also to find out what species, clones or varieties they represent on the grounds of their morphological marks. The seven tree varieties previously chosen for propagation also needed precise descriptions to avoid name confusions in the market. They were also compared to the rest of the crab apple population to see if they really are unique. Observations were made in summer 2006 and during flowering time 30 trees all over Helsinki were selected for a closer study. 13 characteristics were observed from the flowers, 12 from the leaves and 10 from the fruits. In addition to measured traits a broad collection of photographs was taken to help later comparisons. Descriptions of all research trees were made on the grounds of observations. 24 trees had red flowers, one had red buds which opened to almost white flowers and five had white flowers. Semidouble or double flowers could be found from five trees, and one of them had white flowers. The trees were also grouped on the grounds of their flowers size, fruit size and the remaining of calyx. Hierarchical cluster analysis was also used to help grouping. A couple of the research trees could be categorised as the same species, clones or varieties. Grouping was backed up with the help of ?2-test and comparing the standard deviations of the groups. Species or variety name suggestions for 14 trees were found and two trees were assumed to have the same species in their genotype. However reliable naming could not be done because the descriptions found in the literature were so inaccurate.Helsingin viheralueilla tiedetään kasvavan paljon vanhoja erikoisia koristekasveja. Varsinkin kaupunginpuutarhuri Bengt Schalinin aikoina (1946-57) puistoihin tiedetään istutetun paljon erilaisia kukkivia puita ja pensaita. Vanhoja kantoja pyrittiin kartoittamaan KESKAS-tutkimuksen aikoihin 1980-luvulla ja myöhemmin toteutetun niin kutsutun Helsingin KESKAS-hankkeen yhteydessä on Helsingin viheralueilta valittu lisäykseen seitsemän koristeomenapuulajiketta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli löytää Helsingin puistoissa kasvavien koristeomenapuiden (Malus)joukosta esteettisiltä sekä käyttö- ja kestävyysominaisuuksiltaan merkittävät vanhat puuyksilöt ja selvittää mitä lajia, lajiketta tai lajikeryhmää ne morfologisten ominaisuuksiensa perusteella edustavat. Tavoitteena oli myös kuvata ne lisäyksessä olevat seitsemän Helsingistä löytynyttä kloonia niin tarkkaan, että niille pystyttäisiin laatimaan lajikekuvaukset nimisekaannusten välttämiseksi taimituotannossa. Näiden puiden ominaisuuksia verrattiin muihin tässä tutkimuksessa havainnoituihin puihin, jotta nähtäisiin ovatko ne todella erityisiä koko kantaan verrattuna. Havainnot tutkimuspuista tehtiin kesällä 2006 ja kukinta-aikaan mukaan valittiin 30 puuta eri puolilta Helsinkiä. Niiden kukista havainnoitiin 13 muuttujaa, lehdistä 12 ja hedelmistä 10. Mitattujen havaintojen lisäksi puiden ominaisuuksista kerättiin laaja valokuva-aineisto myöhempää vertailua helpottamaan. Havaintojen perusteella kaikkien puiden ominaisuuksista laadittiin kuvaukset. Puista 24 oli punakukkaisia, yksi kukan avauduttua lähes valkokukkainen ja viisi täysin valkokukkaista. Kerrannaisia kukkia esiintyi viidellä tutkimuspuulla, ja niistä yhdellä oli valkoiset kukat. Puita ryhmiteltiin myös muun muassa kukan koon, hedelmien koon ja verhiön säilymisen mukaan. Puita ryhmiteltiin myös hierarkisen ryhmittelyanalyysin avulla. Tutkimuspuiden joukosta löytyi muutamia, jotka luokiteltiin samaan klooniin tai lajiin kuuluviksi. Kahden puun kohdalla epäiltiin perimässä olevan samoja lajeja. Tukea luokittelulle haettiin ?2-testin ja luokkien keskihajontojen vertailujen avulla. Laji- tai lajikenimiehdotus löytyi 14 puulle ja kahden puun epäiltiin kuuluvan samaan lajikeryhmään. Varmoja nimeämisiä ei kuitenkaan pystytty tekemään, sillä kirjallisuuden lajikekuvaukset olivat monesti kovin epätarkkoja

Colours from the fungus Cortinarius purpureus and how they differ from the ones we get from Cortinarius semisanguineus coll.

In Finland the fungus Cortinarius purpureus is less known as a source of natural dyes than its relatives of the group Cortinarius semisanguineus coll. The aim of this study was to find out the range of colours we can get from the fungus Cortinarius purpureus compared to the colours from C. semisanguineus coll. Their colour fastness was also tested and compared. The fungi used in this research were collected and identified in autumn 2014. Wool cloth (Wetterhoff) and sock yarn (Novita Nalle) were dyed using the whole mushrooms and the caps and the stipes separately. Alum, iron and synthetic tannins were used as mordants. Tannins were tested as premordants and as simultaneous mordants. Unmordanted samples were used for comparison. Dyeing, colour analysis using CIELAB and washing tests were made in spring 2015 at the University of Helsinki. Light fastness was tested in the Tampere university of technology. As a result we noticed that both C. purpureus and C. semisanguineus gave a fairly similar range of colours; orange-red with alum, grayish-brown with iron and reddish-brown with tannins. Both fungi gave yellow shades when only the stipes were used and more reddish colours when only the caps were used. When iron was used as a mordant C. purpureus gave more bueish shades and the amount of blue increased when only the caps were used. C. semisanguineus on the other hand had more yellow colorants in it's stipes than C. purpureus. The colour fastness was moderate in both fungi. However we didn't try vinergar in the rinse water, which is said to improve colour fastness. In this research there was no difference between these fungi in colour fastness.Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia Suomessa vähemmän käytetyn värjäyssienen, hurmeseitikin (Cortinarius purpureus) värjäysominaisuuksia ja verrata niitä enemmän käytettyyn ja paljon hurmeseitikkiä muistuttavaan verhelttaseitikkien ryhmään (Cortinarius semisanguineus coll.). Tutkimuksen avulla pyrittiin vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin; 1) Minkälaisia värejä hurmeseitikistä (C. purpureus) saadaan villaan eri pureteaineilla? 2) Miten hurmeseitikistä saatavat värit eroavat verihelttaseitikeistä (C. semisanguineus coll.) saatavista väreistä? ja 3) Onko hurmeseitikistä saatavissa väreissä vastaava värinkesto kuin verihelttaseitikeistä saatavissa väreissä? Tutkimussienet kerättiin ja tunnistettiin syksyllä 2014. Värjäyskokeet, värjättyjen materiaalien värien analysointi CIELAB-laitteella ja pesunkestotestit tehtiin keväällä 2015 laitoksen tiloissa. Tämän jälkeen näytteet lähetettiin Tampereen teknilliseen yliopistoon valokeston testausta varten. Värjäykseen käytettiin kokonaisten sienten lisäksi myös eriteltynä jalkoja ja lakkeja. Pureteaineina tässä kokeessa käytettiin alunaa, rautasulfaattia ja synteettistä tanniinia. Synteettistä tanniinia käytettiin sekä esipuretuksena että samanaikaispuretuksena. Lisäksi oli purettamattomat nollanäyteet. Värjättävänä materiaalinen käytettiin sekä villakangasta (Wetterhoffin harvasidoksinen palttina) että tavallista sukkalankaa (Novitan Nalle). Tutkimuksessa havaittiin, että hurmeseitikistä saadaan vastaavalla tavalla laaja kirjo erilaisia värisävyjä kuin verihelttaseitikeistä. Alunapuretuksella saatiin oranssinpunaista, rautasulfaattipuretuksella tummempia harmaanruskeita sävyjä ja tanniinipuretuksilla punaruskeita sävyjä. Molemmilla sienillä saadaan keltaisia sävyjä pelkillä jaloilla värjätessä ja pelkillä lakeilla punaisen intensiivisyys kasvoi. Eroja kuitenkin oli. Hurmeseitikistä rautapuretuksella saadussa värissä on enemmän sinisiä sävyjä kuin missään muussa näytteessä, ja sinisten määrä lisääntyi pelkillä lakeilla värjätyissä näytteissä. Verihelttaseitikkien jaloissa oli selvästi enemmän keltaisia sävyjä kuin hurmeseitikin jaloissa. Värinkestot olivat kohtalaiset molemmilla sienillä, mutta tässä kokeessa jäi testaamatta etikan lisääminen huuhteluveteen, jonka väitetään parantavan värinkestoa. Sienten välillä ei havaittu eroa värinkestossa