Metformin in gestational diabetes mellitus

METFORMIININ KÄYTTÖ RASKAUSDIABETEKSESSA Raskausdiabeteksella tarkoitetaan sokeriaineenvaihdunnan häiriötä, joka todetaan ensimmäisen kerran raskauden aikana. Hoidolla voidaan vähentää raskausdiabetekseen liittyviä äidin ja vastasyntyneen haittoja. Lääkitystä tarvitaan, jos ruokavaliohoidolla ei saavuteta hyvää sokeritasapainoa. Perinteisesti lääkityksenä on käytetty insuliinia, mutta metformii¬nin käyttöä insuliinin vaihtoehtona on ehdotettu. Metformiini läpäisee istukan, mutta sen läpäisymekanismi ei ole selvillä. Tämän tutkimuskokonaisuuden pääasiallisin tarkoitus oli verrata metformiinin tehokkuutta ja turvallisuutta insuliiniin raskausdiabeteksen hoidossa selvittämällä lääkkeen vaiku¬tusta äitiin ja vastasyntyneeseen. Lisäksi haluttiin tutkia, mitkä tekijät ennustavat insulii¬nin tarvetta metformiinin lisänä, jotta saavutettaisiin hyvä sokeritasapaino. Metformiinin annoksen vaikutus äitiin ja vastasyntyneeseen arvioitiin mittaamalla metformiinin pitoisuus äidistä, ja sikiön puolelta napanuoran veressä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin myös aktiivisen kuljetusproteiinin (OCT) merkitystä metformiinin kulkeutumiseen istukan läpi perfusiomalla istukkaa ex vivo . Ex vivo istukkaperfuusiotutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että OCT-kuljetusproteiinilla ei ollut todennäköisesti merkittävää osuutta metformiinin kulkeutumisessa istukan läpi. Metformiinin pitoisuusmittaukset synnytyksen yhteydessä osoittivat metformiinin siirtyvän sikiöön istukan läpi suuressa määrin (96 %) kertymättä kuitenkaan sikiön verenkiertoon. Metformiinin pitoisuudella ei ollut vaikutusta vastasyntyneen hyvinvointiin. Maksi¬maalisella metformiinin annostuksella ja korkealla metformiinipitoisuudella todettiin olevan suotuisa vaikutus äidin painon nousuun raskauden aikana. Insuliiniin verrattuna metformiini ei lisännyt äidin, sikiön tai vastasyntyneen haittatapahtumia, eikä sillä ollut vaikutusta synnytystapaan. Sokeritasapaino insuliini- ja metformiinilääkityksen aikana oli yhtäläinen arvioitaessa sitä HbA1c- ja fruktosamiinimittauksilla, mutta 21 % metformiinin käyttäjistä tarvitsi lisäksi insuliinia hyvän sokeritasapainon saavuttamiseksi. Tutkimuksesssa todettiin, että mitä iäkkäämpi äiti oli, mitä varhaisemmassa raskauden vaiheessa sokerirasitus oli tehty ja lääkitys aloitettu, ja mitä korkeammat HbA1c ja fruktosamiinipitoisuudet olivat, sitä suuremmalla todennäköisyydellä metformiinin lisänä tarvittiin insuliinia.Gestational diabetes mellitus (GDM) is a state of impaired glucose tolerance with onset or first recognized during pregnancy. Treatment of GDM is important, since adequate treatment reduces maternal and neonatal adverse effects. GDM is associated with an elevated risk of maternal blood pressure problems during pregnancy, cesarean deliveries and it raises the risk of type 2 diabetes later in life. The fetus has an increased risk of macrosomia, delivery complications and neonatal hypoglycemia. Medication is needed if adequate glycemic control is not achieved by diet. Insulin is the traditional medication for GDM but metformin as an oral drug has been suggested to be an alternative. Metformin crosses the placenta, but the transfer mechanism is not clear. The main aim of this study was to compare the efficacy and safety of metformin and insulin in the treatment of GDM patients by evaluating the influence of medication on maternal and fetal outcomes in a retrospective and a randomized controlled trial (RCT). Predictors of the need for additional insulin with metformin to meet good glycemic control were evaluated. The impact of metformin exposure on maternal and fetal outcomes was studied by assessment of metformin concentrations in maternal serum and umbilical cord serum. The mechanism of metformin placental transfer and the role of active organic cationic transporters (OCT) in metformin transfer were studied by ex vivo placental perfusion. Measurements of metformin concentrations at birth indicated that there is a high degree of placental transfer of metformin from the mother to the fetus (96%). Metformin does not seem to accumulate in the fetus. The ex vivo placental perfusion study indicated that OCTs may not have a significant role on the placental transfer of metformin. Metformin concentration levels were not related to fetal outcome. Higher metformin concentrations and a maximum clinical dose of metformin had a favorable effect on retarding maternal weight gain during pregnancy. Compared to insulin, metformin did not increase the maternal, fetal or neonatal risks of adverse events, and the delivery modes were unaffected. Glycemic control evaluated by HbA1c and serum fructosamine levels was similar during metformin and insulin therapies. However, 21% of the metformin-treated patients needed additional insulin to obtain good glycemic control. High maternal age, performing the oral glucose tolerance test and initiation of medication early during pregnancy and high HbA1c and fructosamine values are associated with a need of additional insulin.Siirretty Doriast

Nenäontelon poikkipinta-alan yhteys obstruktiivisen uniapnean vaikeusasteeseen : Kartiokeilakuvantamisen mahdollisuudet uniapnean diagnostiikassa

Työn aihe ja tarkoitus Uniapnea on yleistyvä krooninen sairaus, johon yhdistyy kardiovaskulaarisairastavuus, obesiteetti ja tyypin II diabetes. Sairauden vaikeusastetta kuvaa unenaikaista hengityskatkoksista saatava apnea-hypopneaindeksi (AHI). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 3D-kuvantamismenetelmin saatujen nenäontelon poikkipinta-alojen vaikutusta uniapneaa sairastavien AHI-luokitukseen. Aineisto ja metodi Tutkimuksen aineisto koostui 58 uniapneapotilasta, joilla ei ollut merkittäviä nenän sivuonteloiden patologisia ilmentymiä. Potilaille oli teetetty yöpolygrafia- ja nenäontelon kartiokeilatietokonetomografiatutkimus. Kartiokeilakuvista mitattiin 3D-slicer-ohjelmaa käyttäen poikkipinta-aloja ennalta määritetyin anatomisin kiintopistein. Anteriorisella osuudella nenäonteloa mittaukset suoritettiin tiheimmin. Mittaukset tehtiin kuvista osittain ohjelman automaatiolla ja osittain käsin. Tilastollisella analyysillä selvitettiin poikki-pinta-alamittausten mahdollista korrelaatiota potilaiden uniapnean AHI-luokituksen vakavuuteen. Keskeiset tulokset AHI-luokituksen vakavuuden ja pienimmän nenäontelon poikkipinta-alan, kaikkien mittausten yhteenlasketun pinta-alan sekä anterioristen mittausten pinta-alojen välillä tutkimuksessa ei havaittu korrelaatiota. Lisäksi tilastollisesti merkittävää eroa poikkipinta-aloissa ei havaittu korkeimpien ja matalimpien AHI-luokitusten omaavien potilaiden välillä. Johtopäätökset Tutkimuksen keskeisimpien tulosten valossa uniapneapotilaiden AHI-luokituksen vakavuus ei vaikuta korreloivan heidän nenäontelonsa poikkipinta-alojen kanssa. Aiemmissa tutkimuksissa nenäontelon kapeinta kohtaa on tutkittu käyttäen akustista rinometriaa, johon verratessa kartiokeilakuvien antama tieto on objektiivisempaa. Tämä tutkimus selvitti nenäontelon virtausolosuhteisiin liittyvää sairautta radiologisin mittauksin. Kuitenkin ilmavirtaus on fysikaalisena ilmiönä monimuotoinen, ja tutkimustietoa nenän 3D-kuvantamisesta ja ilmavirtausolosuhteista tarvitaan tulevaisuudessa lisää

Lääkkeiden aiheuttama munuaisvaurio - optimaalinen lääkitys huomioi riskit ja hyödyt

Rakenteensa ja toimintansa vuoksi munuaiset altistuvat herkästi lääkkeiden toksisille vaikutuksille. Nefrotoksisuuden merkitys on lisääntynyt, koska entistä iäkkäämmät ja monisairaammat käyttävät lääkkeitä.</p

Metformin and insulin treatment of gestational diabetes : effects on inflammatory markers and IGF-binding protein-1-secondary analysis of a randomized controlled trial

Background: Gestational diabetes mellitus (GDM) is characterized by disturbed glucose metabolism and activation of low-grade inflammation. We studied whether metformin treatment has favorable or unfavorable effects on inflammatory markers and insulin-like growth factor-binding protein 1 (IGFBP-1) in GDM patients compared with insulin, and whether these markers associate with major maternal or fetal clinical outcomes. Methods: This is a secondary analysis of a previous randomized controlled trial comparing metformin (n = 110) and insulin (n = 107) treatment of GDM. Fasting serum samples were collected at the time of diagnosis (baseline, mean 30 gestational weeks [gw]) and at 36 gw. Inflammatory markers serum high-sensitivity CRP (hsCRP), interleukin-6 (IL-6), matrix metalloproteinase-8 (MMP-8) and glycoprotein acetylation (GlycA) as well as three IGFBP-1 phosphoisoform concentrations were determined. Results: In the metformin and insulin groups combined, hsCRP decreased (p = 0.01), whereas IL-6 (p = 0.002), GlycA (p <0.0001) and all IGFBP-1 phosphoisoforms (p <0.0001) increased from baseline to 36 gw. GlycA (p = 0.02) and non-phosphorylated IGFBP-1 (p = 0.008) increased more in patients treated with metformin than those treated with insulin. Inflammatory markers did not clearly associate with pregnancy outcomes but non-phosphorylated IGFBP-1 was inversely associated with gestational weight gain. Conclusions: Metformin had beneficial effects on maternal serum IGFBP-1 concentrations compared to insulin, as increased IGFBP-1 related to lower total and late pregnancy maternal weight gain. GlycA increased more during metformin treatment compared to insulin. The significance of this observation needs to be more profoundly examined in further studies. There were no evident clinically relevant relations between inflammatory markers and pregnancy outcome measures.Peer reviewe

Metformin and insulin treatment of gestational diabetes: effects on inflammatory markers and IGF-binding protein-1 – secondary analysis of a randomized controlled trial

Abstract Background Gestational diabetes mellitus (GDM) is characterized by disturbed glucose metabolism and activation of low-grade inflammation. We studied whether metformin treatment has favorable or unfavorable effects on inflammatory markers and insulin-like growth factor-binding protein 1 (IGFBP-1) in GDM patients compared with insulin, and whether these markers associate with major maternal or fetal clinical outcomes. Methods This is a secondary analysis of a previous randomized controlled trial comparing metformin (n = 110) and insulin (n = 107) treatment of GDM. Fasting serum samples were collected at the time of diagnosis (baseline, mean 30 gestational weeks [gw]) and at 36 gw. Inflammatory markers serum high-sensitivity CRP (hsCRP), interleukin-6 (IL-6), matrix metalloproteinase-8 (MMP-8) and glycoprotein acetylation (GlycA) as well as three IGFBP-1 phosphoisoform concentrations were determined. Results In the metformin and insulin groups combined, hsCRP decreased (p = 0.01), whereas IL-6 (p = 0.002), GlycA (p < 0.0001) and all IGFBP-1 phosphoisoforms (p < 0.0001) increased from baseline to 36 gw. GlycA (p = 0.02) and non-phosphorylated IGFBP-1 (p = 0.008) increased more in patients treated with metformin than those treated with insulin. Inflammatory markers did not clearly associate with pregnancy outcomes but non-phosphorylated IGFBP-1 was inversely associated with gestational weight gain. Conclusions Metformin had beneficial effects on maternal serum IGFBP-1 concentrations compared to insulin, as increased IGFBP-1 related to lower total and late pregnancy maternal weight gain. GlycA increased more during metformin treatment compared to insulin. The significance of this observation needs to be more profoundly examined in further studies. There were no evident clinically relevant relations between inflammatory markers and pregnancy outcome measures. Trial registration The trial comparing metformin and insulin treatment was registered in ClinicalTrials.gov ( NCT01240785 ) November 3, 2010. Retrospectively registered

Treatments for gestational diabetes: a systematic review and meta-analysis

Objective To investigate the effectiveness of different treatments for gestational diabetes mellitus (GDM). Design Systematic review, meta-analysis and network meta-analysis. Methods Data sources were searched up to July 2016 and included MEDLINE and Embase. Randomised trials comparing treatments for GDM (packages of care (dietary and lifestyle interventions with pharmacological treatments as required), insulin, metformin, glibenclamide (glyburide)) were selected by two authors and double checked for accuracy. Outcomes included large for gestational age, shoulder dystocia, neonatal hypoglycaemia, caesarean section and pre-eclampsia. We pooled data using random-effects meta-analyses and used Bayesian network meta-analysis to compare pharmacological treatments (ie, including treatments not directly compared within a trial). Results Forty-two trials were included, the reporting of which was generally poor with unclear or high risk of bias. Packages of care varied in their composition and reduced the risk of most adverse perinatal outcomes compared with routine care (eg, large for gestational age: relative risk0.58 (95% CI 0.49 to 0.68; I2=0%; trials 8; participants 3462). Network meta-analyses suggest that metformin had the highest probability of being the most effective treatment in reducing the risk of most outcomes compared with insulin or glibenclamide. Conclusions Evidence shows that packages of care are effective in reducing the risk of most adverse perinatal outcomes. However, trials often include few women, are poorly reported with unclear or high risk of bias and report few outcomes. The contribution of each treatment within the packages of care remains unclear. Large well-designed and well-conducted trials are urgently needed. Trial registration number PROSPERO CRD42013004608

Krooninen munuaisten vajaatoiminta

Krooniseen munuaisten vajaatoimintaan liittyy monia aineenvaihdunnan ongelmia. Uhkana on myös vajaatoiminnan vaikeutuminen.Munuaissairauden, vajaatoimintaan liittyvien muutosten ja verenpaineen hoito ovat keskeisiä.Hoidossa tarvitaan useita lääkkeitä ja monesti ruokavaliorajoituksia.Riskilääkkeitä on vältettävä ja monen lääkkeen annostusta joudutaan muuttamaan munuaispuhdistuman huonontuessa.Potilaalla itsellään on merkittävä rooli toimintakykynsä säilyttämisessä.</p