The premise, promise and disillusion of the ADHD categorisation - family narrative about the child's broken school trajectory

This study presents co-narrated school experiences of a young Finnish girl diagnosed with Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD) and those of her parents. The discourse analysis of the family interview focused on the discrepant ways family members gave meanings to and mobilised the ADHD categorisation while narrating their broken school trajectory. The results showed that the ADHD diagnosis was laden with the promise of the whole family being recognised differently by the school. However, this cultural promise proved disillusioning as daughter's support needs and parents' expertise were not recognised nor did the diagnostic category emancipate from stigmatising identities and blame. Interestingly, the parents leaned more on the diagnostic categorisation while accounting for the disillusion of these promises, whereas the daughter aimed at distancing herself from the ADHD category and behaviour characteristics related to it. The discussion concludes by comparing the viewpoints of cure and care when catering to children's needs.Peer reviewe

Suomeen tuodun käytetyn ajoneuvon autovero arvonlisäverotuksessa.

Autovero on kansallinen välillinen vero, jota ei ole yhdenmukaistettu Euroopan unionissa. Jäsenvaltiot voivat siten itsenäisesti päättää, millä perusteella ja kuinka paljon ne kantavat ajoneuvoista autoveron kaltaisia veroja. Arvonlisäverotus on sitä vastoin pitkälti yhdenmukaistettu. Arvonlisäverodirektiivi sisältää yksityiskohtaiset säännökset veropohjasta ja verokannoista. Jäsenvaltioiden on verotusvaltaansa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta, johon kuuluvat muun muassa veron perustetta koskevat säännökset sekä niiden tulkintaa koskeva EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Autoverolakia ja arvonlisäverolakia muutettiin Suomessa vuonna 2009 komission EU-tuomioistuimessa ajamien rikkomuskanteiden seurauksena. Uudistuksen tarkoituksena oli muuttaa lainsäädäntöä siten, ettei autoveroa enää jatkossa luettaisi osaksi arvonlisäveron perustetta myytäessä maahantuotu ajoneuvo edelleen. Tanskaa koskevassa tapauksessa EU-tuomioistuin oli aiemmin katsonut, että ajoneuvojen rekisteröintiin liittyvä vero oli katsottava arvonlisäverotuksessa direktiivin tarkoittamaksi läpikulkueräksi, jonka määrää ei tullut lukea osaksi arvonlisäveron perustetta jälleenmyynnin yhteydessä. Uudistusta ei kuitenkaan voida pitää lainsäädäntöteknisesti onnistuneena. Arvonlisäverolaista puuttuu asian kannalta keskeisiä direktiivin säännöksiä. Oikeustila autoveron ja arvonlisäveron suhteesta on Suomessa osin avoin. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten käytettynä maahantuodusta ajoneuvosta maksettu autovero tulisi käsitellä Suomen arvonlisäverotuksessa. Tutkimus on oikeusdogmaattinen, ja sen lähestymistapa on ensisijaisesti EU-oikeudellinen. Tarkoituksena on selvittää, miten ongelma EU-oikeuden perusteella tulisi ratkaista. Tämän lisäksi selvitetään, miten asia on Suomen lainsäädännössä järjestetty. Tutkimuksessa kartoitetaan lainsäädännön ongelmakohtia, ja havaintojen perusteella esitetään joitain kehitysehdotuksia. EU-oikeuslähteiden lisäksi lähdeaineistona käytetään kansallisia lakeja ja niiden valmisteluaineistoa sekä oikeuskirjallisuutta, virallisohjeita ja oikeuskäytäntöä. Tutkimuksessa havaittiin, ettei autoveroa voida EU-oikeus huomioiden käsitellä arvonlisäverotuksessa aina läpikulkueränä. Tämä on ongelmallista arvonlisäverotuksen neutraalisuustavoitteen kannalta. Neutraalisuusongelma ei tutkimuksen havaintojen perusteella ole poistettavissa kuin lainsäädäntömuutoksin. Arvonlisäverodirektiivin veron perusteen sääntely asettaa kuitenkin reunaehdot mahdolliselle uudistukselle. Ongelma olisikin kenties helpommin poistettavissa autoverotuksen kokonaisuudistuksella.  

Riittävästä erinomaiseen : työntekijöiden kokemukset omaohjaajuudesta ja ohjeistusten merkityksestä eräässä lastensuojelulaitoksessa Uudellamaalla

Opinnäytetyössä selvitettiin työntekijöiden kokemuksia omaohjaajuuden toteutumisesta eräässä Uudellamaalla sijaitsevassa lastensuojelulaitoksessa. Saadun tiedon pohjalta kehitettiin omaohjaajaohjeistuksia vastaamaan työn tarpeita. Aihe opinnäytetyöstä tuli kyseisen Uudellamaalla sijaitsevan lastensuojelulaitoksen esihenkilöiltä. Kehittämistehtävänä päivitettiin ja uudistettiin kyseisen lastensuojelulaitoksen omaohjaajaohjeistuksia yhteiskehittämisen menetelmin. Tietoperustassa käsiteltiin lastensuojelua ja omaohjaajuutta. Omaohjaajuuteen tutustuttiin sen tehtävien, mutta myös työntekijän osaamisvaatimusten kautta. Lisäksi tutustuttiin työhyvinvointiin. Aineiston keräämisessä käytettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin teemahaastattelua. Teemahaastatteluilla selvitettiin omaohjaajien kokemuksia työn toteutumisesta sekä työhön saadun tuen riittävyydestä. Aineiston perusteella kehitettiin omaohjaajaohjeistuksia vastaamaan työn tarpeita. Kehittäminen toteutettiin työryhmässä yhteiskehittämisen keinoin. Aineistosta ilmeni, että työntekijät kokivat omaohjaajuuden toteutuvan pääasiassa hyvin. Omaohjaajuus koettiin tärkeäksi tehtäväksi. Omaohjaajuuden toteuttaminen tasapuolisesti kaikille lapsille nähtiin haasteena. Tähän löydettiin selitys työn suhdeperustaisuudesta. Omaohjaajat kokivat saavansa riittävästi tukea työhönsä. Lisäkoulutus nähtiin positiivisena asiana. Kehittämistehtävässä omaohjaajuuden ohjeistuksia kehitettiin ja selkiytettiin vastaamaan työn tarpeita. Kehittämistehtävän lopputuloksena saatiin aiempaa paremmin työn vaatimuksiin vastaava omaohjaajaohjeistus. Ohjeistuksella pyrittiin vastaamaan myös omaohjaajuuden tasapuolisen toteuttamisen haasteeseen. Tulevia kehittämisehdotuksia havaittiin laajemman omaohjaajan työkirjan kehittämisessä. Myös omaohjaajien työparityöskentelyn kehittäminen rajattiin opinnäytetyön ulkopuolelle erillisenä kehittämisehdotuksena

Suomeen tuodun käytetyn ajoneuvon autovero arvonlisäverotuksessa.

Autovero on kansallinen välillinen vero, jota ei ole yhdenmukaistettu Euroopan unionissa. Jäsenvaltiot voivat siten itsenäisesti päättää, millä perusteella ja kuinka paljon ne kantavat ajoneuvoista autoveron kaltaisia veroja. Arvonlisäverotus on sitä vastoin pitkälti yhdenmukaistettu. Arvonlisäverodirektiivi sisältää yksityiskohtaiset säännökset veropohjasta ja verokannoista. Jäsenvaltioiden on verotusvaltaansa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta, johon kuuluvat muun muassa veron perustetta koskevat säännökset sekä niiden tulkintaa koskeva EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Autoverolakia ja arvonlisäverolakia muutettiin Suomessa vuonna 2009 komission EU-tuomioistuimessa ajamien rikkomuskanteiden seurauksena. Uudistuksen tarkoituksena oli muuttaa lainsäädäntöä siten, ettei autoveroa enää jatkossa luettaisi osaksi arvonlisäveron perustetta myytäessä maahantuotu ajoneuvo edelleen. Tanskaa koskevassa tapauksessa EU-tuomioistuin oli aiemmin katsonut, että ajoneuvojen rekisteröintiin liittyvä vero oli katsottava arvonlisäverotuksessa direktiivin tarkoittamaksi läpikulkueräksi, jonka määrää ei tullut lukea osaksi arvonlisäveron perustetta jälleenmyynnin yhteydessä. Uudistusta ei kuitenkaan voida pitää lainsäädäntöteknisesti onnistuneena. Arvonlisäverolaista puuttuu asian kannalta keskeisiä direktiivin säännöksiä. Oikeustila autoveron ja arvonlisäveron suhteesta on Suomessa osin avoin. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten käytettynä maahantuodusta ajoneuvosta maksettu autovero tulisi käsitellä Suomen arvonlisäverotuksessa. Tutkimus on oikeusdogmaattinen, ja sen lähestymistapa on ensisijaisesti EU-oikeudellinen. Tarkoituksena on selvittää, miten ongelma EU-oikeuden perusteella tulisi ratkaista. Tämän lisäksi selvitetään, miten asia on Suomen lainsäädännössä järjestetty. Tutkimuksessa kartoitetaan lainsäädännön ongelmakohtia, ja havaintojen perusteella esitetään joitain kehitysehdotuksia. EU-oikeuslähteiden lisäksi lähdeaineistona käytetään kansallisia lakeja ja niiden valmisteluaineistoa sekä oikeuskirjallisuutta, virallisohjeita ja oikeuskäytäntöä. Tutkimuksessa havaittiin, ettei autoveroa voida EU-oikeus huomioiden käsitellä arvonlisäverotuksessa aina läpikulkueränä. Tämä on ongelmallista arvonlisäverotuksen neutraalisuustavoitteen kannalta. Neutraalisuusongelma ei tutkimuksen havaintojen perusteella ole poistettavissa kuin lainsäädäntömuutoksin. Arvonlisäverodirektiivin veron perusteen sääntely asettaa kuitenkin reunaehdot mahdolliselle uudistukselle. Ongelma olisikin kenties helpommin poistettavissa autoverotuksen kokonaisuudistuksella.  

Röntgenhoitajaopiskelijoiden kokemuksia etäopiskelusta : laadullinen tutkimus

Keväällä 2020 koronapandemia siirsi oppilaitokset etäkäytäntöön, mikä haastoi niin opettajat kuin opiskelijat omaksumaan uuden opintomuodon. Vaikka rajoitukset ovat sittemmin poistuneet, etäopetus on jäänyt pysyväksi osaksi koulutusta, ja etäopiskelun suosio onkin kasvanut merkittävästi viime vuosina. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää röntgenhoitajaopiskelijoiden kokemuksia etäopiskelusta sekä saada kehityskohteita tulevaisuuden etäopetukselle ja etäopiskelulle. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena haastattelemalla röntgenhoitajaopiskelijoita, jotka ovat opiskelleet etänä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Opinnäytetyön aineiston analysointimenetelmänä käytettiin induktiivista eli aineistolähtöistä analyysia. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että suhtautuminen etäopiskeluun oli kaksijakoista. Osa haastatelluista koki etäopiskelun vaikuttaneen negatiivisesti opiskelumotivaatioon sekä yhteisöllisyyteen. Myös kommunikaatio opettajien ja ryhmäytyminen muiden opiskelijoiden kanssa koettiin haastavaksi. Koetut haasteet vaihtelivat huomattavasti haastateltavien välillä, sillä osa koki kommunikaation taas riittäväksi. Kaikki haastateltavat kokivat etäopinnot kuitenkin mahdollistavana tekijänä sen joustavuuden ansiosta. Tulosten perusteella etäopiskelun heikkouksiksi koettiin vertaistuen ja itsekurin puute, vuorovaikutuksen heikkeneminen, ajankäytön suunnittelun vaikeus sekä keskittymisvaikeudet etäluentojen seuraamisessa. Etäopiskelun vahvuuksia katsottiin olevan sen joustavuus sekä opintojen ja muun elämän yhteensovittamisen helppous. Myös riippumattomuus aikaan ja paikkaan koettiin etäopiskelun eduksi. Tutkimuksella saatiin tärkeää tietoa röntgenhoitajaopiskelijoiden kokemuksista etäopiskelusta. Opinnäytetyön tuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää etäopiskelun ja etäopetuksen kehittämisessä. Tutkimuksesta voidaan laatia jatkotutkimus perehtymällä aiheeseen syvemmin sekä laajentamalla tutkimusta suuremmalle kohdejoukolle, jotta saataisiin entistä kattavampia ja luotettavampia tutkimustuloksia aiheesta

Oppilaiden kaikupuheen tehtävät kielellisesti epäsymmetrisissä luokkahuonekeskusteluissa

Repeating the words of the conversational partners gives the persons with restricted communicative abilities a possibility for taking an active part in and exerting some control in the conversational interaction. Earlier research has approached the repeats with two different viewpoints: they have been considered either as problematic and meaningless echolalia, or as motivated communication meaningful for speakers themselves. This paper examines the functions for which students with special needs use repetition in their interaction with teachers and the ways in which teachers treat these echolalic responses in classroom talk. The research data consists of the video-recordings of lessons in one special education group for autistic children (N = 11) and in one group for students with intellectual disabilities (N = 9). The data were analyzed through conversation analysis. The findings show that the students used repeats either to respond to teacher declarative sentences, questions or directives. By responding with repetitional responses, students seemed to show listening and orientation to the prior turn of the teacher, initiate repair, prompt themselves or learn language. Teachers typically ratified student repeats minimally but their responses varied according to thecontext of repetition. The education of teachers is important, since children’s communicative competence develops mostly in natural everyday learning contexts.Keskustelukumppanin puheen toistaminen tarjoaa henkilölle, jolla on käytössään rajalliset kielelliset resurssit, mahdollisuuden osallistua aktiivisesti keskusteluun. Tällaiseen toistamiseen on suhtauduttu aikaisemmissa tutkimuksissa kahtalaisesti: sitä on pidetty joko ei-toivottuna ja poisopittavana ekolalisena puheena tai sen on uskottu palvelevan kielitaidoltaan heikomman keskustelijan vuorovaikutuksellisia tavoitteita. Tässä artikkelissa tarkastellaan, mitä oppilaiden kaiuttavalla puheella tehdään ja miten opettajat vastaavat siihen luokkahuonekeskusteluissa. Tutkimusaineisto koostuu videotallennetuista oppitunneista autismiopetusryhmässä (N = 11) ja yksilöllisen opetuksen pienryhmässä (N = 9). Aineistossa oppilaat käyttivät kaikupuhetta responsseina joko opettajan uutta tietoa esitteleviin lausumiin, ohjaileviin lausumiin tai kysymyksiin. Vuorovaikutustilanteiden keskustelunanalyyttinen mikroanalyysi osoitti kaiuttamisen palvelevan orientoitumisena opettajan vuoroon, korjausaloitteena, itseä ohjaavana lausumana sekä sanojen opettelun keinona. Opettajien responssit oppilaiden kaikupuheeseen olivat pääasiallisesti lyhyitä ja sen nopeasti ohittavia. Opettajien taito tunnistaa kaikupuheen kommunikatiivisia tehtäviä on tärkeää, jotta lapsen toimijuus ja hänelle merkitykselliset asiat saisivat tilaa keskustelussa

The Use of Question Modification Strategies to Differentiate Instruction in Eritrean Mathematics and Science Classrooms

This qualitative study aimed at examining the question modification strategies Eritrean elementary and middle school teachers used to differentiate their instruction and meet the diversity in the classroom as well as the functions these strategies served in classroom interactions. The research data consisted of videotaped recordings (N = 11 videotaped lessons) of classroom interactions in eight mathematics and science classrooms, which were analysed through interaction analysis. The findings showed that Eritrean teachers utilised the following five question modification strategies either independently or in combination: repetition; rephrasing; clarification; decomposition; and code-switching. Although repetition was the most commonly used strategy, it was not found to help teachers to differentiate their instruction. Likewise, the utilisation of rephrasing was dependent on how effectively teachers captured students’ misunderstandings and modified their questions accordingly. Instead, clarification, decomposition, and code-switching were found to be the most highly developed question modification strategies from the viewpoint of differentiation. It was concluded that the question modification strategies were dominant and workable elements of classroom interactions in teacher-led and poorly-resourced large classrooms, such as those in Eritrea

LAPSILÄHTÖISYYDEN JA AIKUISJOHTOISUUDEN VUOROTTELU KUVAKOMMUNIKOINTIKANSIOTA KÄYTTÄVÄN LAPSEN JA OPETTAJAN VÄLISESSÄ KUULUMISTEN KERRONNASSA

Puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointimenetelmiä käyttävien lastenkerrontaa on tutkittu vain vähän. Koska lasten kerrontataidot kehittyvätsiihen suuntaan, mihin niitä ohjataan, tarkastelemme tässä artikkelissa,miten opettajat vahvistavat lasten aloitteellisuutta ja osallisuutta kuulumistenkerronnassa. Tutkimusaineisto koostuu päiväkodin integroidussaerityisryhmässä ja koulun autismiopetusryhmässä kuvatuista viidestävideonauhoitetusta kuulumisten kerrontatilanteesta, joissa kertojina onkolme lasta. Aineisto analysoitiin keskustelunanalyyttisesti. Lapsilähtöisessäkerrontatilanteessa opettaja osoitti mielenkiintoa lapsen kerrontaan affektisinilmauksin ja kerrontaa laajentavin kysymyksin sekä piilotti kielelliset korjauksetyleiseen kerronnan kommentointiin. Aikuisjohtoisiksi kerrontatilanteet taasmuotoutuivat silloin, kun opettaja sääteli ensisijaisesti kerronnan sisältöäja kuvattavien tapahtumien järjestystä tai pysäytti kerronnan toistuvastisuorin korjauksin. Koska kerronnan on havaittu kehittyvän parhaiten lastenarjen luonnollisissa oppimistilanteissa, opettajien kouluttaminen puhettatukevia ja korvaavia kommunikointimenetelmiä käyttävien lasten kerronnantukemisessa on tärkeää.Avainsanat: kerronta, lapsilähtöisyys, aikuisjohtoisuus, kommunikointikansio,puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi, keskustelunanalyysiKey words: self-narration, child-centeredness, adult control, communication book, augmentativeand alternative communication, conversation analysi

Autenttisuutta lääkitsemässä vai lääkitsemällä? ADHD-lääkitykselle annetut merkitykset nuorten identiteettien muokkaajana

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöksi luonnehditun ADHD:n lääkkeelliseen hoitoon liittyviä eettisiä kysymyksiä on pohdittu nuorten informoidun suostumuksen, toimijuuden ja identiteettityön näkökulmista. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme, millaisia identiteettejä ADHD-lääkitystä käyttävät tai käyttäneet nuoret ja heidän vanhempansa rakentavat nuorille ja millaisia merkityksiä ADHD-lääkitys saa nuorten identiteettien muokkaajana. Tutkimusaineisto koostui nuorten (n = 11) ja heidän vanhempiensa (n = 17) puolistrukturoiduista haastatteluista, jotka analysoitiin diskurssianalyyttisesti. Tutkimustulokset osoittivat lääkkeiden käytön toimivan yhtäältä keinona irtautua nuoren poikkeavasta ADHD-identiteetistään ja saavuttaa ympäristön kannalta toivottava identiteetti, kun taas toisaalta lääkityksen käyttöön liitettiin omasta todelliseksi koetusta identiteetistä vieraantuminen. Tutkimustuloksia pohditaan sekä autenttisuuden käsitteen että lääkityspäätöksen autonomisuuden näkökulmista.Peer reviewe