Kolinergiset α6*-nikotiinireseptorit ja niihin vaikuttavat yhdisteet : kokeelliset ja kliiniset käyttömahdollisuudet

Kolinergiset α6*-nikotiinireseptorit ovat kiinnostavia, koska ne liittyvät mahdollisesti Parkinsonin tautiin ja nikotiiniriippuvuuteen. Ionikanavina toimivat nikotiinireseptorit ovat muodostuneet viidestä alayksiköstä, jotka esiintyvät erilaisina yhdistelminä. α6-alayksikköä sisältävät nikotiinireseptorit sijaitsevat presynaptisesti ja säätelevät dopamiinin vapautumista dopaminergisessä hermopäätteessä. α6*-nikotiinireseptorit ovat keskittyneet vain tietyille aivoalueille ja niitä esiintyy runsaasti dopaminergisissä hermosoluissa. α6*-nikotiinireseptoreita on erityisesti mesolimbisen ja nigrostriataalisen hermoradan dopaminergisissä hermosoluissa. Lisäksi niitä on paljon näkemiseen liittyvillä aivoalueilla. Nikotiini toimii asetyylikoliinin tavoin aktivoimalla α6*-nikotiinireseptoreita, mikä johtaa dopamiinin vapautumiseen hermopäätteessä. α6*-nikotiinireseptoreiden sijainnin, määrän ja toiminnan tutkimisessa on käytetty apuna muun muassa niille selektiivisiä antagonisteja, saalistavista merietanoista peräisin olevia α-konotoksiineja, erityisesti α-konotoksiini MII:ta. Nigrostriataalisella hermoradalla, joka ulottuu substantia nigrasta striatumiin, α6*-nikotiinireseptorit voivat vaikuttaa liikkeen säätelyyn. Nikotiini vapauttaa dopamiinia nigrostriataalisen hermoradan päätepisteessä, striatumissa, mikä voi lisätä liikeaktiivisuutta. Nikotiinilla on havaittu olevan hyödyllisiä vaikutuksia Parkinsonin taudin eläinmalleissa, mutta Parkinsonin tautipotilailla nikotiinihoidosta saadut tutkimustulokset ovat ristiriitaisia ja puutteellisia. α6*-nikotiinireseptoreille voitaisiin kehittää selektiivisiä agonisteja, joiden avulla lääkehoito voitaisiin kohdentaa paremmin ja vältyttäisiin mahdollisilta haittavaikutuksilta. Tupakanvieroitukseen tarvittaisiin lisää uusia selektiivisiä lääkehoitoja, joilla olisi hyvä hoitomyöntyvyys ja mahdollisimman vähän haittavaikutuksia. Mesolimbinen hermorata, joka ulottuu ventraaliselta tegmentaalialueelta nucleus accumbensiin, liittyy riippuvuuden syntyyn. Nikotiinin vaikutukset välittyvät VTA:n kautta nucleus accumbensiin, jossa vapautuu dopamiinia. Osa nikotiinin vaikutuksista välittyy myös presynaptisten α6*-nikotiinireseptorien kautta. Selektiivisistä α6*-nikotiinireseptoreiden antagonisteista voisi olla hyötyä nikotiiniriippuvuuden hoidossa, sillä niiden vaikutus vastaisi osittaisagonistin vaikutusta. α-konotoksiini PIA:n vaikutuksia nikotiinin aiheuttamaan dopamiinin vapautumiseen tutkittiin in vivo mikrodialyysimenetelmällä. α-konotoksiini PIA saalistavasta merietanasta eristetty selektiivinen α6*-nikotiinireseptoreiden antagonisti. Tutkimuksessa käytettiin vapaana liikkuvia urospuoleisia Wistar-rottia. Tutkimuksen kohteena olevat aivoalueet olivat striatum ja nucleus accumbens. Rotille asennettiin anestesiassa ohjauskanyyli joko striatumiin tai nucleus accum-bensiin stereotaktisen laitteen avulla. Mikrodialyysikokeessa koetinten tasapainotuksen jälkeen kerättiin perustason näytteet ja pistettiin saliini tai nomifensiini tai vaihdettiin Ringer-ruiskun tilalle α-konotoksiini PIA-ruisku. Puolen tunnin päästä pistettiin saliini tai nikotiini ja vaihdettiin Ringer-ruisku takaisin. Näytteitä kerättiin 15 minuutin välein yhteensä 5,5 tuntia. Lopuksi aivot otettiin talteen ja niistä tehtyjen aivoleikkeiden avulla tarkastettiin koetinten paikat. Mikrodialyysinäytteistä määritettiin HPLC-menetelmällä dopamiinin ja sen metaboliittien DO-PAC:n ja homovaniliinihapon sekä koejärjestelyssä oletettavasti muuttumattomana pysyvän 5-HIAA:n pitoisuudet. Koejärjestelyssä päätettiin käyttää tutkittavien aivoalueiden dopamiinipitoisuuden nostamiseen nomifensiinia, joka estää dopamiinin takaisinottoa hermopäätteissä. Käsittelyryhminä olivat saliini-saliini (n=striatum ja nucleus accumbens, 8+7), saliini-nomifensiini (n=8+4), saliini-nikotiini (n=3+4), nomifensiini-nikotiini (n=10+13) ja nomifensiini-nikotiini-α-konotoksiini PIA (n=8+5). Rottia jouduttiin hylkäämään eri syistä joko ennen mikrodialyysia, mikrodialyysin aikana tai sen jälkeen. Rottia hylättiin yhteensä 70 kpl. Tilastollisessa analyysissä tutkittujen käsittelyiden tai aivoalueiden välille ei saatu merkitseviä eroja, koska eläinten välinen hajonta oli liian suurta. Silmämääräisesti nomifensiini-nikotiinikäsittely nosti striatumin ja nucleus accumbensin dopamiinipitoisuuksia. α-konotoksiini PIA näytti estävän dopamiinin vapautumista striatumissa ja nucleus accumbensissa, mutta erot nomifensiini-nikotiinikäsittelyyn eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. AUC-arvolla mitattuna α-konotoksiini PIA esti dopamiinin vapautumista striatumissa 39,6 % ja nucleus accumbensissa 31,3 %. Aivoalueiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja

Makerspace as a learning environment : Co-creating in Arabia Comprehensive School

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, minkälaisia tavoitteita ja sisältöjä suomalaiseen peruskouluun sijoittuvassa makerspace-tilassa tuotetaan ja löytää käytänteitä, miten vastaavia innovatiivisia oppimisympäristöjä voitaisiin kehittää. Lähtökohtana oli tutkimusongelma, jonka mukaan monien peruskoulujen infrastruktuuri on monella tapaa puutteellinen suhteessa uusimpaan opetussuunnitelmaan (POPS 2014), eikä siten kykene palvelemaan 2000-luvun taitojen omaksumista. Tutkimuksen laajempi teoreettinen viitekehys on sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys, jonka sisällä tarkastelen oppimisympäristöihin kohdistuvaa tutkimusta ja tekemällä oppimista painottaen design-orientoitunutta maker-kulttuuria. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että puutteellisella fyysisellä oppimisympäristöllä voi olla rapauttavia vaikutuksia oppimiseen ja kouluviihtyvyyteen. Lisäksi on olemassa vahva tieteellinen näyttö, jonka mukaan oppilaskeskeisyyden ja itseohjautuvuuden korostaminen edistää oppimista. Tutkimuskohteena oli muotoiluoppimiseen painottuneen peruskoulun makerspace-tila, jonka konsepti oli valittu mukaan kansainvälisen HundrED-hankkeen koulutusinnovaatioprojektiksi. Valittu tutkimusote oli tapaustutkimus, jossa laadullisen aineiston otanta on valikoitunut harkinnanvaraisesti asiantuntijahaastattelujen kautta. Visuaalinen antropologia tutkimusmenetelmänä mahdollisti myös kuvallisuuden käytön osana sisällönanalyysia. Analyysissa havaittiin, että makerspace-tilassa pyritään tuottamaan laaja-alaisia sisältöjä ja tavoitteita yli oppiainerajojen. Tilassa sovelletaan muotoilun metodeita maker-kulttuuriin ja osaksi sekä virallista että epävirallista opetusta. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin pohjalta syntyi narratiivinen kuva kehittämisprosessin eri vaiheista, haastateltavien pedagogisesta ajattelusta ja makerspace-tilan edelleen kehittyvästä olemuksesta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää erityisesti perusopetukseen tuloillaan olevien uudenlaisten oppimisympäristöjen perustamisessa. Tietoa voidaan hyödyntää osittain myös uusien koulujen suunnittelussa.The purpose of this Master’s Thesis was to study the various types of objectives and contents created in a makerspace set in Finnish comprehensive school, and to find practices for developing similar innovative learning environments. The starting point was a research problem according to which the infrastructure of several comprehensive schools is in many ways inadequate in relation to the latest national core curriculum (POPS 2014), and therefore it fails to serve the acquisition of 21st century skills. The larger theoretical framework of this thesis is a socio constructivist learning theory, within which I review research done on learning environments and learning by making, with emphasis on design-oriented maker-culture. Previous studies have shown that inadequate physical learning environments may have negative impacts on learning and well-being in schools. Furthermore, there is strong scientific proof that emphasizing student-centered education and self-direction furthers learning. The research subject was the makerspace of a design education-oriented comprehensive school, whose concept has been selected as an educational innovation for the international project HundrED. The research approach selected was a case study and its qualitative data collected discretionarily through expert interviews. Visual anthropology as a research method enabled the use of visuality as part of content analysis. The analysis revealed that the makerspace aims at creating wide-ranging contents and objectives across school subject borders. Design methods are applied to the makerspace as part of both official and informal teaching. Data-based content analysis yielded a narrative image of the various stages of the creating process, pedagogical thinking of interviewees, and the still developing nature of the makerspace. The results of the thesis can be used particularly in creating new learning environments, which are making their way into basic education. Additionally, the results can be applied to designing and planning new schools

Corporate Social Responsibility in Business-to-Business Marketing : Case Outokumpu Oyj

Corporate Social Responsibility and sustainable behavior are increasingly important for all companies. Corporate social responsibility includes economic, social, and environmental responsibilities. Green marketing and sustainability marketing has built theories on combining responsible behavior and marketing. However, majority of the studies focuses on customer markets, whereas the case company, Outokumpu Oyj, a global stainless steel producer operates in business-to-business –market. The case company wanted to understand how environmental responsibility and corporate social responsibility could be used and developed in marketing. This Thesis aimed to build understanding on the meanings of CSR for and in business-to-business marketing, especially from the point of view of a customer or a key influencer. The method for this Thesis was a qualitative single case study. The theoretical grounds were laid on corporate social responsibility and sustainability concepts of green and sustainability marketing. Data comprised of previous research and literature, reports, internal studies, and interviews. Two Outokumpu managers and two representatives of customer companies were interviewed. The semi-structured interviews were conducted face-to-face. The results suggest that some of the existing theories could be applicable for developing greener business-to-business marketing, despite the fact that business-to-consumer and business-to-business markets differ in nature. The case company should carefully estimate the possible impacts and available resources, if it wishes to implement greener marketing. Further studies are needed for evaluating which green marketing strategy would be the most suitable for Outokumpu

Suzuki GSX1300R Hayabusa K8 -moottoripyörän moottorinohjausyksikön muokkaus

Tässä insinöörityössä käsitellään Suzuki GSX1300R Hayabusa K8 -moottoripyörän moottorinohjausyksikön (engl. ECU, Engine Control Unit) muokkausta. Hayabusan moottorinohjausyksikön muokkaus on alun perin harrastajayhteisön tekemä epäkaupallinen projekti. Markkinoilla on myös kaupallisia moottorinohjausyksikön rinnalle asennettavia sovelluksia (esimerkiksi Power Commander V USB), mutta näiden haittapuolena ovat niiden kallis hinta ja heikot säätövarat verrattuna käsin tehtyyn muokkaukseen. Työn tavoitteena on lukea Hayabusa K8:n moottorinohjausyksikön ohjelmisto PC-tietokoneelle, jonka jälkeen se voidaan ajaa Interactive Disassembler -ohjelmaan saadakseen assembly-kielinen lohkokaavioesitys ohjelmakoodista. Kun ohjelmakoodin toimintaperiaate on selvitetty, voidaan rakentaa Windows-pohjainen sovellus, jota käyttäen Hayabusan moottorinohjausyksikön ohjelmisto voidaan ohjelmoida uudelleen. Insinöörityössä käydään läpi, millainen moottoripyörä Suzuki GSX1300R Hayabusa K8 on, kerrotaan moottorinohjausyksikön toimintaperiaatteista tietotekniikan näkökulmasta, kerrotaan projektin tavoitteista ja eduista, sekä myös moottorinohjausyksikön laitteistosta ja ohjelmistosta. Lopuksi käsitellään työn tuloksena syntyneen ECUeditor-sovelluksen toimintaa, jolla loppukäyttäjä voi helposti ohjelmoida uudelleen Hayabusansa moottorinohjausyksikön ohjelmiston halutunlaiseksi.This bachelor’s thesis concerns the modification of the engine control unit (ECU) in a Suzuki GSX1300R Hayabusa K8 motorcycle. Originally the modification of the Hayabusa ECU was a non-commercial project undertaken by a group of enthusiasts. There are also commercial solutions which are installed to work alongside with the original ECU (for example Power Commander V USB), but the major drawback of these devices is a high price tag and weak adjustment possibilities compared to making the adjustments manually. The objective of this thesis was to read the software from the ECU of a Hayabusa K8 into a PC computer to be run through a program called Interactive Disassembler for a block diagram presentation of the software's assembly code. When the operation principle of the software code has been determined, a Windows-based application for reprogramming the Hayabusa ECU can be built. This thesis explains what kind of a motorcycle Suzuki GSX1300R Hayabusa K8 is, what the operational principle of an ECU is from a technical perspective, what the goals and benefits of the project are, how the hardware and software operate in the ECU of Hayabusa, and finally how a program named ECUeditor, meant for easy end-user customization and reprogramming of Hayabusa ECU, works

Product identification in productionunit

Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on käsitellä tuotteen identifiointia. Työssä määritellään mitä tuotteen identifiointi tarkoittaa käsitteenä ja mitä teknologiaa on identifioinnin takana. Työn tärkein anti on konkreettiseen kohdeyritykseen sovellettavien tuotteen identifiointimenetelmien esitteleminen, vertaileminen ja soveltuvimman menetelmän valitseminen. Työssä etsitään soveltuvinta tuotteen identifiointimenetelmää kohdeyrityksen tuotantolinjan vaatimin rajauksin. Tärkeimpiä rajauksia kohdeyrityksen tuotantoon etsittävään menetelmään ovat tuotteen identifioinnin sähköistäminen ja automatisointi. Näiden rajauksien puitteissa kolmeksi tutkittavaksi menetelmäksi on valikoitunut RFID-menetelmä, RuBee-menetelmä ja viivakoodimenetelmä. Näistä jokaisesta menetelmästä esitellään työssä niiden ominaisuudet, laitteistot ja yritysesimerkki, missä käytetään kyseistä menetelmää. Menetelmien ominaisuuksien avulla työssä vertaillaan niiden soveltuvuutta kohdeyrityksen tuotantolinjastoon sen vaatimuksineen. Työssä esiintyvien menetelmien ominaisuuksien vertailua suoritettiin tietyin painoarvoin. Identifiointimenetelmien ominaisuudet ovat hyvin erilaisia ja painoarvottamalla ominaisuuksia on saatu soveltuvin menetelmä kohdeyritykseen. Kohdeyritykseen soveltuvimmaksi menetelmäksi on valittu viivakoodimenetelmä sen ollessa kustannustehokkain kohdeyrityksen tuotannon rajauksien puitteissa.The meaning of this bachelor’s thesis is to handle the concept of product identification. The concept of product identification and what technology is behind it are defined in this work. The most valuable asset of this work is the presentation, comparing and choosing the best method to suit for the concrete target company. In this work the most suitable identification method is searched with certain restrictions. The most important restrictions for the searched method for the target company’s production are electrification and automatization of the product identification methods. Within these restrictions three methods, which were RFID method, RuBee method and barcode method, were selected for this work for admissibility. In this work there are presented from each method their features, equipments and example of one company that uses that method. With the help of the methods feature the method are compared for their suitability to the target company’s production line with its requirements. The comparing, between methods features, was executed with certain weight to it. Identification methods features are quite different from one for another and with the weight of the features, there is managed to get the most suitable method for the target company. For the method that is most suitable to the target company’s production was chosen barcode method when it is the most cost-effective method within the target company’s production’s restrictions

Näkymätön taide: näkövammaisten kokemuksia kuvataideopetuksesta

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millaisia kokemuksia näkövammaisilla on ollut kuvataideopetuksesta. Tutkin sitä, mitä mieltä näkövammaiset ovat saamastaan kuvataideopetuksesta, millaista opetus on ollut, millaista taidetta he ovat tehneet, millaisia ongelmia taiteen tekemiseen on liittynyt, sekä millaisia selviytymiskeinoja he ovat kehitelleet erilaisten tekniikoiden käyttöön. Näkövammaisuus ja siitä aiheutuvat haitat ilmenevät eri ihmisillä eri tavoin ja näkövammaisuuden määrittely tarkasti onkin hankalaa. Vamman vaikeusaste voi kuitenkin vaihdella eri ihmisillä suurestikin. Näköhistorialla ja näköjäänteillä on suuri merkitys sille, miten ihminen hahmottaa esimerkiksi värejä. Suurin osa näkövammaisista pitää haptista aistia kuuloaistin ohella tärkeimpänä aistinaan. Taidemaailma on vähitellen ottanut näkövammaisia museokävijöitä yhä enemmän huomioon ja tehnyt museoista helpommin saavutettavia. Suurin osa teoksista on kuitenkin tarkoitettu vain katsottaviksi, ei koskettaviksi. Näkövammaiselle taiteen vastaanottajalle tai tekijälle tämä on hankala asia, koska hän hahmottaa esimerkiksi piirretyn kuvan kosketusaistinsa perusteella. Kuvailutulkkaus onkin koettu näkövammaisten keskuudessa tärkeäksi teosten tulkinnan kannalta. Kuvataideopetus tarjoaa näkövammaiselle lapselle väylän vaikeiden käsitteiden ymmärtämiseen, sekä erilaisten ilmaisutapojen ja mielikuvituksen kehittämiseen. Erilaisten apuvälineiden käyttö ja opettajan panostus voi auttaa näkövammaisen oppilaan osallistumista yleisopetukseen. Opettajan tulisi kiinnittää erityistä huomiota näkövammaiselle oppilaalle antamaansa palautteeseen. Tutkimusaineisto koostuu kuuden näkövammaisen kertomuksista, sekä yhdestä blogiaineistosta, jotka analysoin narratiivisen analyysin avulla. Aineiston perusteella selvisi, että näkövammaisten keskuudessa suosittuja tekniikoita ovat savityöt, piirtäminen, akryylimaalaus, sekä erilaiset askartelu- ja rakentelutyöt. Eniten hyötyä näkövammaiset kokivat olleen pätevän taiteilijan tai kuvataideopettajan opetuksesta. Jotkut kertoivat jääneensä kokonaan ilman kuvataideopetusta. Suurimmat haasteet kuvataidetunneilla tai taiteen tekemisessä liittyivät taitavaan värien käyttöön, riippuvuuteen näkevien avustuksesta, työtilojen järjestämiseen ja sopivan oppimateriaalin löytämiseen.The purpose of the research is to examine the art education experiences of visually impaired people. I research their opinions of the quality of teaching, the type of art they have made, the challenges they have faced and how they have coped with those in differend kind of methods. Visual impairment and the disbenefits, which it causes, appears differently between different people. Therefor it's hard to make exact definitions of it. The degree of difficulty can vary a lot between blind people. If the person has seen in the past, he has distinct ability to sense for example colors than someone who was born blind. Most of the blind consider haptic sense and hearing as their most important senses. Art museums, galleries etc. have started to pay regard to visually impaired clients. Most of the artwork is unfortunately meant to be looked at instead of being touched. For blind people it's hard because they perceive drawn art by touching. Visually impaired have considered vocal description of artwork very useful. Art education offers a way for a blind child to understand difficult terms, different ways to express themselves and to develop their imagination. Various tools and the dedication of teachers can make learning in a normal class easier. Teachers should also pay attention to the feedback they give to visually impaired students. The research material consists six narrations of visually impaired people and material, which I collected from a blog. Based on those I made the narrative analysis, which showed that the most popular techniques among the blind were pottery, drawing, acrylic painting and different kind of hobby crafts. The blind found the teaching of qualified artists and art teachers most beneficial. Some of them told that their teachers didn't pay any attention to them. The biggest challenges the blind faced when making art were skillful use of colours, dependence from seeing people, arrangements of the work space and finding suitable learning material for them

Muistisairauksien vaikutukset läheisiin: millaista tukea muistisairaan läheiset odottavat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta sekä lähipiiriltään?

Muistisairauksien määrän on todettu kasvavan maailmanlaajuisesti. Suomessa muistisairaus diagnosoidaan vuosittain noin 23 000 ihmiselle. Sairauden edetessä tarvitaan yhä enemmän läheisten tukea, mikä tekee heidän avustaan yhteiskunnallisesti merkittävää. Muistisairauden edetessä läheisten kuormittumisen riski kasvaa, erityisesti silloin, kun hoitovastuuta kantaa ikääntynyt puoliso tai työssäkäyvä aikuinen lapsi. Opinnäytetyömme tavoitteena oli selvittää muistisairauksien vaikutuksia läheisiin ja millaista tukea he itse odottivat saavansa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta sekä lähipiiriltään. Opinnäytetyössä hyödynnettiin laadullista lähestymistapaa, ja tutkimusmenetelmäksi valittiin kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyön tuloksissa ilmeni, että läheisten kuormittuminen on kokonaisvaltaista. Läheiset odottavat kattavaa tietoa muistisairaudesta ja sen vaikutuksista, henkistä tukea jaksamisen tueksi sekä palveluohjausta ja säännöllistä tilanteen arviointia. Läheisten tuen todettiin olevan keskeistä muistisairaan kotona asumisen mahdollistamisessa, ja heidän kuormittumisensa nähtiin yhteiskunnallisena riskinä. Kokonaisvaltaisen tuen tarvetta yksilöllisiin avun tarpeisiin korostettiin

DFA-SPDP, a new DFA method to improve the assembly during all the product development phases

Design for Assembly (DFA) methodologies help the designer to take into account the assembly process during the development phases of a product (specifications, conceptual design and detailed design), thus improving the assembly process of the product. After a bibliographic review, it is verified that the most extended DFA methodologies are: Boothroyd-Dewhurst method, Lucas method, Hitachi AEM method and Modified Westinghouse method. All these methodologies help to achieve improvements in some of the development phases, but none of them assist the designer in all the phases of the process. This article presents a DFA methodology that considers the assembly process of a product during all the phases of its development (DFA-SPDP). For this purpose, DFA-SPDP method is created from the four most widespread methodologies. This methodology brings together the main quantitative parameters of the four methodologies in a single method. As a conclusion, applying DFA-SPDP method, the designer is supported throughout the process of developing a product, with information equivalent to that resulting from the application of the four methodologies

A Multi-Point Sensor Based on Optical Fiber for the Measurement of Electrolyte Density in Lead-Acid Batteries

This article describes a multi-point optical fiber-based sensor for the measurement of electrolyte density in lead-acid batteries. It is known that the battery charging process creates stratification, due to the different densities of sulphuric acid and water. In order to study this process, density measurements should be obtained at different depths. The sensor we describe in this paper, unlike traditional sensors, consists of several measurement points, allowing density measurements at different depths inside the battery. The obtained set of measurements helps in determining the charge (SoC) and state of health (SoH) of the battery

Towards improved cover glasses for photovoltaic devices

For the solar energy industry to increase its competitiveness there is a global drive to lower the cost of solar generated electricity. Photovoltaic (PV) module assembly is material-demanding and the cover glass constitutes a significant proportion of the cost. Currently, 3 mm thick glass is the predominant cover material for PV modules, accounting for 10-25% of the total cost. Here we review the state-of-the-art of cover glasses for PV modules and present our recent results for improvement of the glass. These improvements were demonstrated in terms of mechanical, chemical and optical properties by optimizing the glass composition, including addition of novel dopants, to produce cover glasses that can provide: (i) enhanced UV protection of polymeric PV module components, potentially increasing module service lifetimes; (ii) re-emission of a proportion of the absorbed UV photon energy as visible photons capable of being absorbed by the solar cells, thereby increasing PV module efficiencies; (iii) Successful laboratory-scale demonstration of proof-of-concept, with increases of 1-6% in Isc and 1-8% Ipm. Improvements in both chemical and crack resistance of the cover glass were also achieved through modest chemical reformulation, highlighting what may be achievable within existing manufacturing technology constraints